Kysymyksiä Ylläs Jazz Bluesin sielulle Pirkko Hietaniemelle

Perinteinen Ylläs Jazz Blues soi jo kahdeksannentoista kerran 31.1. – 3.2. 2013 tunturin molemmin puolin.

Festivaalin ensitahdit lyödään Äkäshotellissa 31.1. lähes minuutilleen samaan aikaan, kun jazzjuna numero 269 lähtee Helsingin rautatieasemalta kohti Kolaria ja Ylläs Jazz Bluesia.

Jokaista festivaalia on ollut järjestämässä Ylläksen puuhanainen Pirkko Hietaniemi, jolle Väylän Pyörre esitti muutaman tiukan kysymyksen.

 Kun olet ollut kokoamassa Ylläs Jazz Bluesin ohjelmaa, onko sen laatiminen muuttunut vuosien varrella helpommaksi vai vaikeammaksi?

– Toisaalta helpommaksi, kun on oppinut tuntemaan niin paljon muusikoita ja bändejä ja äänifirman väkikin tietää jo tarkkaan mistä on kysymys (terveisiä vaan sinne Tornioon Eventworksin porukoille). Helpotus ja suuri apu on myös vakituisesta ja uskollisesta talkooporukasta.

– Toisaalta taas homma on muuttunut vaikeammaksi, kun esiintymispaikat lisääntyvät ja kaikki pitäisi jotenkin saada pysymään kasassa ja kannattavana.

Pohjoisia tuulia Ylläs Jazz Bluesissa 2013 edustavat Tornion satakieli Nina Mya, Pajalan Clapton Örjan Mäki ja tunturijazzia soittava Kuru (feat.Verneri Pohjola), mutta mitä itse suosittelet ?

Nordic Trinity: Mikko Iivanainen, Juhani Aaltonen & Klaus Suonsaari

– Vaikea kysymys. Itse haluaisin ehtiä kuuntelemaan kaikkia, mutta kun olen töissä. Legendaarinen fonisti Juhani Aaltonen soittaa Nordic Trinityssä. Big Blue on loistava. Ehdoton tulevaisuuden menestyjä, joka Euroopassa on ehkä tunnetumpi kuin täällä kotimaassa. Lauantain päiväkonsertissa Aili Ikonen ja Herd panevat vanhoja iskelmiä uuteen uskoon. Se on varmasti mielenkiintoinen konsertti. Nuo mainitsemasi esiintyjät tietenkin ja Äkäslompolo Trad Band Dave Lindholmin kanssa, Honey B, Whistle Bait, Heikki Salo, Ted Russel Kamp, jonka bändissä soittaa muun muassa Tokela.

– Kyllä noita riittää, Tuomo Prättälä ja Markus Nordenstreng on varmasti hieno yhdistelmä ja Marko Haavisto on aina yhtä loistava. Monta jäi mainitsematta, kuten Sweet Jeena….ja niin edelleen.

 Mukana on myös Suomi-kitaran mestari Esa Pulliainen, millaista settiä häneltä on odotettavissa?

Esa Pulliainen & Vesa Haaja

– Esa on vakituinen Ylläksen kävijä, taitaapa hänellä olla oma mökkikin täällä. Häneltä tullaan kuulemaan kitaravetoista instrumentaalimusiikkia. Ylläkselle saapuvalla triolla Esa soittelee lähinnä pääkaupunkiseudulla kun Agentseilta ehtii. Nyt sattui Agentseille vapaa viikonloppu ja sen muitakin jäseniä on meillä soittamassa; Vesa Haaja ja Juho Hurskainen Whistle Baitissä ja Heikki Sandren Saara Soisalon bändissä.

Olenko oikeassa, että Ylläs Jazzissa on vähän samaa 19 50- luvun nostalgiapoljentoa kuin kesän Ylläs Soikoon-tapahtumassa?

Totta. 50-luvun henkisiä esiintyjiä on paljon tarjolla ja kieltämättä se upposi hyvin kesätapahtumassa, joten mikäpä oli jatkaessa osin samalla linjalla.

Ohjelmassa on paljon mielenkiintoisia duoja . Onko ajatuksena, että musiikki on ruokailun taustamusiikkina?

– Enemmänkin se on käytännön sanelema juttu. Meillä ei ole yhtään hehtaarihallia, johon sopisi tuhansia ihmisiä kerrallaan. Esiintymispaikkoina meillä on muun muassa muutaman kymmenen hengen kota, paljon pieniä ravintoloita ja kahviloita, joihin ei ole suunniteltu tilaa esiintyjille saati heidän kalustolleen. On aivan mahdotonta niissä käyttää isompia kokoonpanoja.

– Pakostakin musiikki tämän tapaisissa tapahtumissa on myös taustamusiikkia ja ruokailijatkin huomioidaan, sillä alkuiltoihin varataan aina rauhallisempaa soittoa.

SUBilla pyörineen Ylläs-Huipulla Tuulee-tv-ohjelman yhtenä tavoitteena oli nuorentaa Ylläkselle tulevaa porukkaa, koskeeko se myös Ylläs Jazz Bluesia?

– Ohjelmassa on aina ollut ja tulee olemaan valinnan varaa kaikenikäisille, muttei tätä mitenkään väkisin yritetä vääntää nuorisotapahtumaksi. Miksi pitäisikään?

Onko koskaan tutkittu Ylläs Jazz Bluesin ikäjakaumaa ja katsotko, että bailaaminen kuuluu paremmin Ylläsjärven puolelle?

– Mitään virallisia tutkimuksia ei asiasta ole tehty, ja mitä bailaukseen tulee, esimerkiksi viime vuonna Erja Lyytisen ja Daven johdolla bailattiin melkoisesti ja Äkäshotellin ohjelmassa on aina ollut bailausmusiikkia. Ikä sinänsä ei ole mikään este bailaamiselle.

– No, suuri osa yleisöstä kyllä on keski-ikäistä, kuten Ylläksellä muutenkin. Ehkä nuorilla ei ole vain aikuisempiin verrattuna niin hyviä mahdollisuuksia lähteä tänne, ainakaan kauempaa.

Kaikkinensa Ylläksen kaamoksenkaatajaisiin on tulossa monipuolinen artistikattaus. Miten sitoisit paketin?

– Idea on sama kuin yleensä aina on ollut. Kolmeen suurimpaan paikkaan esiintyjät valitaan niin, että yhdessä on bluesia, toisessa jazzia ja kolmannessa menevää, tanssittavaakin rytmimusiikkia. Paikat ovat lähekkäin joten ihmisten on helppo passillaan vaihtaa paikkaa kesken iltaakin jos tuo jako ei täysin tyydytä.

 Viime vuosina Ylläs Jazz Blues on lisännyt kävijämäärää. Onko vuodelle 2013 tavoitetta?

– Viime talven lipputulot kasvoivat 27 %, ja toivomme vähintään samaa tulosta tänä vuonna. Esiintymispaikkojakin on muutamia enemmän kuin aikaisemmin, myös Ylläsjärvellä.

– Kävijämäärää sinänsä on kuitenkin vaikea laskea, koska festivaalipassi on todella suosittu ja yhdellä passilla yksi ihminen pääsee lähes kaikkiin tilaisuuksiin.

Tapahtumapassien ennakkomyynti on alkanut. Tästä verkkokauppaan! 

Ylläs Jazz Blues 2013-ohjelma http://www.yllasjazzblues.net/ohjelma.html

Lue myös: Ted Russell Kamp: https://vaylanpyorre.com/?p=307

 Dave Lindholm & the Äkäslompolo Traditional Band: http://vaylanpyorre.blogspot.fi/2012/10/vi-i-k-o-n-b-i-i-s-i-dave-lindholm.html