Kun Rosa Liksom kertoo Reitarista, melkein uskoo, että hän olisi tuntenut taidemaalarin tai kun Bengt Pohjanen kirjoittaa Faravidin kuninkaasta, melkein uskoo, että hänen juuret ovat Kassan kylässä, mistä kirjailijakin on kotoisin.

Tornionlaakso on täynnä hyviä tarinoita ja tarinankertojia, mutta paras on Mikael Niemi.  Muistan, kun  luin Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-kirjasta maagisiin mittoihin kasvavasta, melkein sormettomasta  kitaristi Gregeristä, ja uskoin, että hän on todellinen. Myöhemmin Niemen 50-vuotispäivillä kättelin sitten Bengt Granbergiä, joka oli hahmon malli ja petyin, sillä kaikki sormet olivat tallella.

Siitä on nyt 20 vuotta kun Mikael  Niemen maailmanmenestys  ilmestyi. Kun hän  pyöritti tuoretta teostaan  hyppysissään  ensi kertaa kotonaan Pajalassa, hän sadatteli sen rumia kansia. Hän ei uskonut, että sitä kukaan ostaa, mutta toisin kävi.

Nuoren miehen mieli oli tehnyt pitkään huipulle, mutta siihen asti hän oli ollut pelkkä runopoika, joka kulki kylän raittia tyhjä ryksäkki sölässä.

Musiikki oli Mikaelille toinen väylä, jota hän oli kokeillut, mutta kun hän näki Hurriganesin livenä Luulajassa 1970-luvulla, usko omiin bändivirityksiin koki kolauksen. Itsetuntoa nakersivat myös yleisön joukosta kuullut viritä kitara-huudot.

Musiikillisen täyttymyksen hän koki kuitenkin  vuonna 1984. Se oli Niemen kertoman mukaan suurinta, mitä hänelle tapahtui ennen Vittula-kirjan menestystä.

Eräänä päivänä Mikael saa kuulla, että maailman hardrockeliittiin kuuluva yhtye Nazareth on tulossa Pajalan markkinoille. Käsittämätöntä! Bändi jonka levyt hän on soittanut puhki ja jonka kitarariffit, bassokiemurat ja rummunlyönnit hän osaa ulkoa mennentullen. Kun kylässä ei ollut Limousinea, Mikael keksii pyytää isältään lainaksi uutta Mersua, jolla hän pääseekin kuskaamaan bändiä lentokentältä. Itse asiassa sitäkään ei ole, vaan soratie, jolle pienkone laskeutuu.  Matkalla soittajat kyselevät, löytyykö Pajalasta ravintolaa, jossa pitää hauskaa. Kun sellaistakaan ei löydy, Mikael päättää viedä yhtyeen saunomaan Tornionjoen rannalle. Kaikki menee hyvin kunnes paikalle eksyy paikallinen pontikankeittäjä ja sillä on kauaskantoiset seuraukset. Seuraavana päivänä, kun on konsertin aika, soittajilla on niin paha kankkunen, että järjestäjä Beng-Ola Kaupin johdolla järjestetään hätäkokous ja päätetään hoitaa miehet kuntoon vahvalla kahvilla ja suomalaisella piimällä. Nazarethin basistia ei kuitenkaan saada  soittokuntoon. Konsertin ajan hän seisoo kyllä lavalla, mutta esiripun takana soittaa Mikael Niemi, jonka basso on kytketty vahvistimeen.

Pajalan konsertti on suurmenestys ja yli 4000-päinen  markkinakansa on haltioissaan. Skottibändin isoin hitti  Love hurts saa edelleen suurimmat aploodit ja voittorahoilla Pajalan lentopallojoukkue saa talven vieraspelimatkat kustannettua. Kun Mikaelin soitto Nazarethin basistina paljastuu hän alkaa saada kyselyitä eri puolilta. Hän saa kuulla: ”Sinusta puhutaan hyvää Englannissa”, mutta pian hänen tähtihetki unohtuu. Seuraavana kesänä Tornionjoen toisella puolen, Finnkampen-henki on kuitenkin herätetty  ja Pelloon päätetään hommata vielä isompi mättöporukka Motörhead, mutta se onkin taas aivan toinen juttu.

Nazarethin visiitistä Pajalaan 6. heinäkuuta 1984 bestsellerkirjailija Niemi kertoo edelleen yleisötilaisuuksissaan. Hauska ja mukaansatempaava tarina, joka vie mukanaan.

Arto Junttila