MARKKU KETOLA

Monipuolinen laulaja-muusikko  Markku Ketola ilahduttaa kuulijoita  ja tanssikansaa energisellä kesäbiisillä Menomesta.

Korvamadon lailla tarttuva laulun tekstin on riimitellyt aikoinaan Juha Vainio-palkinnollakin muistettu Jorma Toiviainen, sävel on Jore Siltalan  ja sen on sovittanut Taisto Lunkka, tuttu muusikko monista tangokuninkaallisista kekkereistä. Komeasta kitarasoolosta vastaa Jari ”Heinä” Nieminen.

– Tällä biisillä yritän saada ihmiset unohtamaan murheet ja pitämään lystiä. Menomesta tuo paljon hyviä muistoja ajalta, jolloin minunkin suosikit, Irwin, Kirka ja Kari Tapio, soivat baarien jukeboxeissa, sanoo pohjoisen poika, joka pakkasi viisi vuotta sitten kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti  Ruotsin Haaparannalta etelään.

Lappi ei ole lähtenyt Markku Ketolasta, mutta hänestä oli sopiva aika laajentaa reviiriä.

– Jotenkin tuntui, että olin pimennossa siellä pohjoisessa ja turhaannuin välillä siihen hiljaisuuteen.  Tällä hetkellä asun Raisiossa ja etelän keskukset ovat lähellä, laivoilla riittää esiintymisiä ja ruotsinsuomalaiset houkuttelevat minua myös Ruotsiin laulamaan.

Tulevaisuuteen  aina positiivinen Markku  katsoo luottavaisin mielin. Äskettäin hän pääsi Gramofonin artistitalliin, mikä on tuonut keikkamyyntiin ja hiljaiselon jälkeen myös levyntekoon uutta potkua.

– Sinkkuja  on luvassa jatkossakin, ja  jossain vaiheessa pitkäsoitto. Toistakymmentä laulua on jo odottamassa uudelle levylle pääsyä, mutta kuten tiedetään, levykokonaisuuksia ei kannata ihan ensimmäisenä julkaista, Ketola toppuuttelee.

Toki Markku edelleen keikkaa tekee Lapissakin trubaduuripohjalta. Joskus hänellä on ollut mukanaan tytär  Sussu, joka on kova paiskomaan töitä niin kuin isänsäkin. Hän soittaa kosketinsoittimia tällä hetkellä kahdessa suomalaisessa huippuyhtyeessä,   Jean S ja Samae Koskisen Korvalääke.

– Sussu oli soittamassa myös Linnanmäen Peacock-teatterin Herkkua kuin heinänteko-revyyssä. Kävin katsomassa. Loistava esitys,  kehaisee Markku.

Sanotaan, että laulajat on luotuja kulkemaan. Markun kohdalla paikkakunnat vaihtuivat usein jo lapsena. Hän syntyi Keminmaassa, nelivuotiaana tuli muutto Ruotsiin, muutama vuosi ja Kymeenlaaksoon ja sieltä taas takaisin Ruotsiin vuosikymmeneksi, jonka jälkeen hän on viihtyi pidempään vuorotellen rajan molemmin puolin, Torniossa ja Haaparannalla.

Ennen musiikin ammattilaiseksi heittäytymistään, Markku tienasi leipänsä kuntohoitajana ja ehtipä toimia myyjänä Jamppa Tuomisen musiikkiliikkeessä, joka asui muutaman vuoden länsirajalla 1980-luvulla.

Koko Suomen tietoon Markku tuli laulajana vuonna 1993, jolloin hän oli kansan suosikki Seinäjoen Tangokuninkuus-kisassa, mutta jäi toiseksi. Voittajaksi valittiin Sebastian Ahlgren. Edellisenä vuonna hän oli kakkonen myös iskelmäkisassa Ykköstähti.

Markku tunnetaan parhaiten lauluista Syli täynnä rentukoita, Anna ja Nikolai ja Lähdit taakse pilvien. Sooloalbumeita häneltä on ilmestynyt puolenkymmentä ja muutama solistiyhtye Ketola & Witikaisen kanssa. Yksi hänen pitkäsoitoista, Me Lupasimme vuonna 2002, sisälsi pelkästään lauluja hänen ystävänsä Jamppa Tuomisen ohjelmistosta.

– Pidän edelleen Jampan lauluista ja minua pyydetään laulamaan hänen lauluja paitsi omilla keikoillani, myös jatkuvasti erilaisiin muistokonsertteihin. Seuraavalle pitkäsoitolleni tulee myös Jamppaa ja hänestä tehtävään dokumenttiin minua on myös pyydetty mukaan, Markku kertoo.

Ketola värikkääseen kolmekymmentävuotiseen laulajan taipaleeseen mahtuu monta tarinaa. Yksi niistä kertoo juuri Jampasta. Kun suosikkilaulajan elämä päättyi surullisesti, vangittiin ja kuoli Kanarialla. Sitä ennen hän oli ollut lähdössä Suomeen ja soittanut tuuraajakseen Markun. He ehtivät tavatakin. Ketolan ensimmäisen Kanarian keikan jälkeen he toivottivat  hyvät jatkot toisilleen ja se jäi viimeiseksi  kerraksi.

Ilman Markkua, ehkä ei olisi syntynyt Taikakuu-yhyettä, sillä se ponnahti parrasvaloihin hänen taustalta.

Vuonna 2015 taas, kun hän yritti kirkastaa hopean kullaksi Tangokuninkuus-kisassa,  siinä flowssa kypsyi neljän tangofinalistin (Markku Ketola, Benjamin Enroth, Rami Rafael ja Kalle Jussila) ideoima lauluyhtye Adio.

– Pääsin Seinäjoella kuuden parhaan finalistin porukkaan, joka oli minusta hieno saavutus. Adio kuitenkin jäi ja tehdään nykyään konsertteja muutama vuodessa, aina kun omilta keikkakiireiltä ehditään, pohjoisen laulaja kertoo.