Yarin esikuva oli LOU REED
lou-reed-sized

L O U R E E D

Musiikkimaailma suree rockikoni Lou Reediä, joka kuoli eilen 71-vuotiaana.

Kemissä nuoruutensa viettänyt Jari ”Yari” Knuutinen kuuli Lou Reediä ensimmäistä kertaa nuorisodisko Huvikummun musadiggaripiirissä. Sen jälkeen miehen musiikki vei mennessään ja myöhemmin Reedistä tuli Yarille tärkein vaikuttaja biisintekijänä.

Hän on myös levyttänyt Lou Reediä suomeksi enemmän kuin kukaan muu. Muistokirjoituksessaan FB-sivullaan Yari kirjoittaa:

” Moni muukin biisintekijä on Lou Reedille todella paljon velkaa. Useaan hänen biisiin tuli kirjoitettua suomenkielinen teksti koska ne olivat hienoja ja innostavia ja myös koska melodiat olivat luonnosmaisia, ne eivät tarvinneet niin tarkkaa sananpainojen ja melodian yhteensovittamista kuten vaikka Beatles biisit tarvitsee.

Se-yhtye  levytti Velvet Undergroundin biisit What goes on (Nyt), Sweet Jane (Noniin noniin), Paleblue eyes (Mitä me tehdään), We`re gonna have a real good time together (Meillä vois tänään olla hauskaa) ja soolobiiseistä I can`t stand it (Pienet lampaat).

Suomenkielisillä teksteillä ei ollut paljoakaan tekemistä originaalien kanssa, tuntui jotenkin teennäiseltä yrittää kääntää niitä.

Suomennetuista biiseistä jäi levyttämättä keikoilla soitetut VU- biisit White Light/White Heat, Jesus ja Reedin soolotuotannosta Make Up ja Stupid Man. Stupid Manin pianokuviosta kyllä kehkeytyi sitten riffi, josta syntyi Juhlat Banaanicongalle.

”…ja me tehtiin rakkautta”- levyhän alkaa Pale blue eyes eli Mitä me tehdään– riffillä. Ihan tarkoituksella.

Viimeinen anti Lou Reediltä oli kun hän haastattelussaan kehui niin maasta taivaaseen Anthony and the Johnsonsin, että se oli sitten pakko tsekata ja fanittaa.

Koskaan en käynyt Lou Reedin konserteissa, kädenojennuksen päähän sentään pääsin kun kerran ihan sattumalta istuin joensuulaisessa työmaaruokalassa samaan pöytään Herbie Flowersin kanssa, joka soitti muun muassa sen kuuluisan kontra/sähköbasso- kuvion Walk on the wild sideen.

Musiikista ei keskusteltu sanaakaan, kun ruokapöydässä oltiin. Suomen vuodenajoista muistaakseni.