Wimme ja Tapani tekivät erilaisen virsilevyn

WimmesoabbiWimmeRinneJoikumestari Wimme Saari ja puhaltaja Tapani Rinne ovat tehneet yhteistyötä kohta neljännesvuosisadan.

He ovat pitäneet uuden saamelaismusiikin tason korkealla, tuoneet joiun tähän päivään ja vieneet musiikkia onnistuneesti maailmalle. He ovat jatkaneet siitä mistä kaikki alkoi, Nils-Aslak Valkeapään ja Seppo Paroni Paakkunaisen yhteistyöstä.

Wimme ja Tapani ovat valmistelleet nyt julkaistavaa Soabbi-albumia parisen vuotta. Julkisuuteen tihkui tietoja, että Wimme joikaa Raamattua, mutta virsilevyhän siitä syntyi.

– Virret ovat minussa syvällä, samalla tavoin kuin joikukin. Hienoimmat virret ovat myös vanhimpia. Ne ovat syvällisiä ja voimakkaita, niissä on kaunis melodia, mutta ne ovat myös vereviä ja tosia.

– Niissä ovat mukana kaikki mikä repii ihmistä nautintojen ja elämän pyörteissä, kuvaa Wimme ja myöntää, että virsien herkkyys ja väkevyys saa hänet usein liikuttumaan.

Soabbi ei ole kuitenkaan mikään tavallinen virsialbumi, sillä siinä on paljon improvisaatiota, joikua ja sähköistä maisemaa, pohjoisen bluesia. Musiikissa on herkkyyttä, mutta myös kiihkoa kuten parhaissa virsissä: doom metallin voimaa, dark ambientin sävyjä ja elektronista tulikiveä.

– Vaikka virret ovat tärkeä osa meidän musiikillisia muistojamme, ne eivät ole koskaan olleet meille mitään museotavaraa, Wimme huomauttaa.

Soabbi-levyn musiikin ainoat lähteet ovat Wimmen ääni ja Tapanin bassoklarinetti. Oma taiteellisesti tärkeä roolinsa on myös Pauli Saastamoisella, joka on rakentanut musiikkiin äänimaisemia hienovaraisella otteella.

– Virsistä lähdettiin liikkeelle, mutta niin kuin meille aina käy, prosessi lähtee kulkemaan omaan suuntaansa ja vie mukanaan, Tapani Rinne myöntää.