Vuonna 1968, MOSAIC liikaa tanssin ystäville Kemissä

TOTTA (EI TARUA) 1960-luvun Suomessa tangokansa puhui tanssipaikoilla isännän äänellä. Rautalanka, Beatles-pop ja kokeileva rock saivat kyllä enenevässä määrin median huomion, mutta perinteinen tanssimusiikki piti hyvin pintansa varsinkin Helsingin ulkopuolella.

Mosaickuva

Mosaic: Nikke Nikamo (vas.), Frank Robson, Raikka Rautarinne ja Olli Könönen

Etelän popmuusikkojen mukaan tangovaara uhkasi erityisesti Pohjanmaalla ja siitä pohjoiseen. Soittajien oli alistuttava soittamaan tangoja, jos aikoivat välttyä ikävyyksiltä.

Oman kädenvääntönsä joutuivat läpikäymään myös pohjoisen muusikot. Torniolaisen Wild Thingsin kieltäytyessä soittamasta tangoa Kuusamossa, heidän keikka-autosta puhkottiin renkaat. Tonicsin esiintyessä syrjäisellä Oijärvellä, kun ei muutakaan keksitty, eikä pakoonkaan päässyt, pikasovitettiin Beach Boysia ja Beatlesia perinnetansseiksi.

1960-luvun lopulla Laila Kinnunen boikotoi pohjoista, koska oli väsynyt jatkuviin tangohuutoihin, mutta monet osasivat varautua myös tilanteeseen. Jussi Raittisen Boysien esiintyessä Kellon nuorisoseuralla basisti Pekka Pohjola hiljensi kansan vetämällä esiin viulun ja soittamalla priimas-tyyliin muutaman tangon. Samaisessa paikassa suosittu Renegades sai vihellyskonsertin niskaansa, joka hiljeni vasta kun Paavo Kulju yhtyeineen astui lavalle.

 Mosaic, aikansa huippua

Samanlaisia tarinoita on satoja. Yksi, josta on merkintä myös ensimmäisessä suomalaisessa popopuksessa Popmusiikin vuosisata (Pekka Gronow-Seppo Bruun) on Mosaicin keikka Kemin työväentalolla 23. maaliskuuta 1968.

Mosaic oli Blues Sectionin ohella kokeilevan, englanninkielisen rockin airueita Suomessa, vaikkei saanutkaan aikaiseksi kuin yhden sinkun.

Se syntyi Creaturesin raunioille 1967 ja sen solistina oli jonkin aikaa Kirka. Hänet napattiin kuitenkin pian Dannyn talliin ja sitä myöten Kirka lipui omalle soolouralle. Hänen jälkeen laulajan paikan otti Frank Robson. Hän ehti vaikuttaa Mosaicissa vuoden verran, kunnes Blues Section vei hänet.

Kemiin Mosaic saapui triona. Alkuperäiskokoonpanosta olivat mukana kitaristi Nikke Nikamo ja rumpali Raikka Rautarinne. Lisäksi bassoa soitti 14-vuotias Häkä Virtanen, joka myös lauloi.

– Mosaic oli mulle eka oikea yhtye, josta kaikki alkoi. Soitettiin Creamin hengessä, pitkiä sooloja ja improvisoitiin. Jos jotain positiivista Kemin keikasta löytää, sillä reissulla näin elämäni ensimmäiset revontulet. Sen jälkeen soitettiin vielä kolmisen kuukautta, jonka jälkeen minut pyydettiin Soulsettiin.

– Sen kanssa kävin taas kesällä Kemissä, mutta vastaanotto oli aivan toinen, kertoo Häkä, jota pidetään tänään Suomen eniten levyttäneenä basistina.

 MosaicILMOYhtye häädettiin lavalta

Mitä sitten onnistuneen Oulun keikan jälkeen Kemin työväentalolla tapahtui 1968? Siitä kertoo Nikke Nikamo, josta myöhemmin tuli Wigwamin ensimmäinen kitaristi.

– Muistan illan kuin eilisen. Lavan edessä vasemmalla oli kyllä kuuden hengen ryhmä, joka oli tullut meitä kuuntelemaan. He olivat hirveän innoissaan meidän musasta, mutta suuri osa porukasta heti alusta lähtien huuteli kaikennäköistä. Toisessa kappaleessa, kun ehdittiin rumpusooloon, alkoi riehuminen ja väki oli pian niin raivoissaan, että repivät irti lautoja lavasta.

– Rumpalimme Raikka Rautarinnehän oli sinällään näky, kikkaratukkainen Hendrix-pehko ja kaikki. Lisäksi kultaiset isot kaksoisrummut, tuplabassolla.

– Lava oli onneksi korkea, mutta lautoja alkoi sadella pian Raikan niskaan siinä määrin, että verhot vedettiin eteen. Vaikkei ehditty alkua pidemmälle, keikkajärkkä maksoi meille koko tunnista ja pyrittiin häipymään kiireen vilkkaa paikalta.

Mosaicilla oli yöpaikka Oulussa, sillä Kemiin jäänti ei olisi ollut varmasti turvallista. Vaara ei ollut kuitenkaan ohi, sillä edessä oli vielä roudaaminen.

– Tilanne oli uhkaava, sillä kuultiin, että riehujilla oli teräaseita. Ruuvattiin mikin jalan alaosa. Sitä käytettiin suojana, kun kannettiin soittokamoja autoon. Hyvällä onnella ja ripeydellä hommasta selvittiin kuitenkin ehjin nahoin.

 Popparin ääni

Muutama päivä tapahtuman jälkeen Antti Koskela kirjoitti Pohjolan Sanomien Puheenvuoro-palstalle muun muassa: ” Viime lauantaina kemiläisnuoret karkottivat esiintymislavalta maamme parhaisiin kuuluvan Mosaic-yhtyeen. Tilanne oli erittäin harvinainen, sillä aktiivisin osa ei tyytynyt pelkästään vislaamaan, vaan repi tanssisalin alarampin laudoituksen hajalleen ja heitti lautoja harkitusti soittavaa yhtyettä kohti. Myös limsapullot ja tulitikkurasiat näyttivät sinkoilevan.

Luonnollisesti yhtye siirtyi turvaan kulisseihin ja sen jälkeen nuoret alkoivat saada, mitä halusivatkin eli paikan loppuun kuluneita äänilevyjä. Kaiken huipuksi sitten kun lavalle ilmestyi kemiläinen yhtye, joka haukotustaan pidätellen soitteli erittäin steriilisti pakollisia tanssikuvioita, sille annettiin raikuvat suosionosoitukset!”

Tuo illan tanssiyhtye oli pidetty Paavo Kuljun yhtye, jonka solistina oli Iris Rautio. Hän oli edellisenä vuonna lyönyt läpi sielukkaalla käännösversiollaan Bobbie Gentryn Ode To Billie Joe-hitistä ja kiersi kuukauden pohjoista Kuljun yhtyeen kanssa. Rinteen pojan lisäksi kuultiin bluesia, jazzia, poppia…ja tietysti tangoa ja muuta perinteistä.