Etelä-Suomessa suositun bilebändi O`Jessin jäsen, torniolaislähtöinen Tuomas Turunen on julkaissut ensimmäisen sooloalbuminsa 1000 Vrk Elämästä.
Miehen kynästä on irronnut kahdeksan pirteää ja tarttuvaa Suomirock-biisiä, jotka Tuomas on työstänyt yhdessä toisen musiikin moniottelijan Kustaa Kantelisen kanssa.
Turusella tuli halu kokeilla jotain uutta. O`Jessissä hän on keikkaillut kymmenen vuotta ja takana on jo yli 1000 keikkaa.
– Kun muutin 2001 Helsinkiin, opiskelin aluksi yliopistossa valtiotietieteitä, mutta pikkuhiljaa soittohommat ja rakkaus musiikkiin vei voiton.
– Esiinnyttiin Ketolan Juhan (Torniosta hänkin) kanssa ensin duona ja kierrettiin opiskelijabileitä, sitten lähiökapakoita ja koko ajan homma kasvoi ja vuonna 2005 heittäydyin kokopäiväiseksi O`Jess-muusikoksi, Tuomas muistelee.
Karistettuaan Helsingin pölyt ja muutettuaan perheineen ”metsään” Turenkiin, Turuselta alkoi syntyä myös omia biisejä, joita kuullaan nyt hänen debyytillään.
– Laulujen kirjoittamista olen harrastanut jo Tornion Putaan lukiovuosista lähtien, mutta viimeiset kolme vuotta olen panostanut siihen tosissani.
– Ensin tein tekstejä englanniksi, kunnes huomasin, että omalla äidinkielellä kirjoittaminen on paljon antoisampaa itselle, mutta toisaalta myös haastavampaa, koska suomalaiset kuuntelevat tekstejä tosi tarkasti.
1000 Vrk Elämästä –levyllä toimit tiiviissä yhteistyössä muusikko Kustaa Kantelisen kanssa, kerro jotain hänestä ja miten tutustuitte?
– Kustaa on pitkänlinjan muusikko, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja tuottaja. Hän on tehnyt keikkaa muun muassa Laura Voutilaisen, Kim Lönnholmin ja Neljän Suoran kanssa ja biisejä esimerkiksi Kikka Laitiselle. Hän on myös elokuvasäveltäjä Tuomas Kantelisen veli, joten musiikki on suvussa.
– Opin tuntemaan Kustaan Helsingissä, kun hän soitti yhdessä maamme tunnetuimmista bilebändeistä Phil Harmonicissa. Meillä oli 2000-luvun alussa tapana kitaristimme Juha kanssa käydä kuuntelemassa yhtyettä kesätiistaisin Raffaellon terassilla. Kerran sitten ”uskaltauduin” juttusille hänen kanssaan ja kävi ilmi, että hänellä on oma treenistudio, missä vois` kokeilla demottaa omia biisejä. Siitä se lähti.
– Kustaa oli tosi hyvä apu levyllä ja häneltä olen oppinut paljon uusia musiikillisia juttuja.
Mikset käyttänyt soololevylläsi O´Jessiä eli Tornion poikia Juha Ketolaa ja Pasi Alakurttia?
– Se ei vaan tuntunut oikealta formaatilta tuoda omia lauluja esiin ja toiseksi itsenäisenä artistina voin itse päättää minkälaisia biisejä ja levyjä teen.
– O`Jess on profiloitunut vuosien saatossa cover-, että bilebändiksi. Voisin sanoa sen vaikka näin: ”O`Jess on työpaikka eikä mikään taiteellisten ambitioiden temmellyskenttä.”
Albumin biiseissä soi vahvana rock, kirmaavat kitarat ja tiukka komppi, mutta mieleen tulee myös Suomirockin vanha polvi, Juice, Gösta, Pave ja Hector , siis enemmän kuin nykypolvi?
– Kyllähän noita neljää mestaria on tullut kuunneltua paljonkin aikoinaan, nykyisin eniten Juicea. Uusista Suomirock-artisteista en ole niin innostunut, vaikkakin Apulantaa ja Anssi Kelaa soitetaan O`Jessin keikoilla, samoin kuin myös Suomi-rock-klassikoita Popedaa ja Dingoa.
– Varmaan ainakin alitajuisesti olen ottanut vaikutteita noista, kun niitä on harjoitellut ja soitellut lukemattomia kertoja keikoilla.
– Rockmies kuiteski olen sisimmältäni, joten säröä täytyy löytyä kitaroista ja hyviä sooloja. Kuitenkin tällä levyllä mentiin tuotannossa niinsanotusti biisi edellä, eli jos pelkkä akustinen kitara riitti saamaan biisin luonteen esiin, niin silloin se toteutettiin niin. Levystä tulikin tosi monipuolinen, mistä olen tyytyväinen.
Liikut musiikin lisäksi myös teksteissäsi tunnelmasta toiseen, hauskasta Seppo kertoo-tarinaniskennästä puhuttelevaan Nimettömään. Laulat myös elämän oravanpyörästä, unelmista ja paljosta muusta?
– Olen huomannut, että tulee kirjoitettua oikeastaan kahdenlaisia tekstejä; hyvin syväluotaavia, ihmisen suhteesta ympärillä oleviin ihmisiin ja omaan elämäänsä, ja toisaalta ihmisen suhteesta omaan aikaansa ja yhteiskuntaan, jotka yleensä puen hieman ”göstamaisesti” kevyempään ilmaisuun.
– Kyllähän noissa levyn teksteissä on paljon tarinoita omasta elämästäkin, muttei suoraan, vaan värikynää käyttäen.
– Tuo levyn päättävän Nimetön-biisin tarina, joka kertoo lapsettomuudesta, lähti esimerkiksi siitä pohdinnasta, kun luin että nykyisin noin joka viides pariskunta Suomessa kärsii lapsettomuudesta, eli sehän koskettaa jo tosi monia ihmisiä, vaikkei siitä vielä uskalleta puhua kovinkaan avoimesti.
Eka albumihan on usein koottu lauluista pitkältä aikaväliltä, miten on tämän levyn laita?
– Valtaosan olen kirjoittanut viimeisen kolmen vuoden aikana nykyisellä kotipaikkakunnallani Turengissa. Pieni osa teksteistä, tai ainakin hahmotelma, on lähtöisin jopa Tornion ajoilta 1990-luvun lopusta.
– Mulla oli viitisentoista biisiä tälle levylle tehtynä, mutta päädyin lopulta kahdeksaan, koska se oli kokonaisuuden kannalta oikea ratkaisu ja jäipähän hyviä aihioita seuraavalle levylle.
Sooloartisina, missä on sinun tähtäin?
– Tavoitteena olisi saada seuraavalle levylle, joka on tällä hetkellä jo kirjoitusvaiheessa, joku hyvä yhteistyökumppani. Voihan sen taas tehdä omakustanteenakin, jos ei onnistu. Pääasia, että uusia biisejä syntyy ja tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta.
Et ole laulajana koskaan kokeillut pikavoittoa Voice Of Finland-kisan kautta?
– En ole osallistunut Voice of Finlandiin, enkä muihinkaan kilpailuihin. En haluaisi itseeni liitettävän etuliitettä ”VOF-Tuomas” tai ”Idols-Tuomas”.
– Uskon vakaasti vanhan liiton meininkiin, jossa ponnistetaan ruohonjuuritasolta. Kari Tapion sanoin; ”Maantie on muusikon korkeakoulu!”
– Voin kertoa kymmenen vuotta Suomea kiertäneenä, että se pitää kyllä täysin paikkaansa.
Onko 1000 Vrk Elämästä-levyn tiimoilta luvassa kiertuetta?
– Olen tämän vuoden loppuun kiinni O`Jessin kuvioissa keikkakalenterin suhteen. Lähitulevaisuudessa yritän saada kuitenkin keikkaa tälle omalle projektillenikin. Se on kuitenkin parasta markkinointia. Ja mikä parasta, huomasin levyjulkkarikeikalla Hangon Grönanissa, että levyn biisit toimivat tosi hyvin myös livenä.
Kuulin, että Hangon keikalla oli mukana myös isäsi Hannu, joka muistetaan vuoden 1971 Rockin SM-voittajabändi Battaglia Nobilitystä. Yhtyehän on tehnyt vain yhden comebackkeikan 26.12.2001 Tornion kaupunginhotellissa nimellä Band 71, jossa olit lämppäröimässä Rovala-opiston yhtyeen kanssa.
– Joo, se oli todella hieno keikka 2001 tapanina!! Silloin kuulin muuten isääni ensi kertaa livenä keikalla.
– Hangossakin isällä tuntui olevan ääni sen verran hyvässä iskussa, että olisi taas aika järjestää jotain toimintaa Battaglia Nobilityn kanssa.
– Kotosalla Torniossa jammailaan aina kun olen siellä käymässä, mutta julkisesti ei olla esiinnytty muutoin kuin tuolla Hangossa. Vedettiin kimpassa Proud Mary!
Lataa albumi itsellesi:https://itunes.apple.com/us/album/100… tai … levyä voi ostaa suoraan kotiin kannettuna hintaan 13,50e (sis. postimaksun) sähköpostitse tuomas.jk.turunen@gmail.com