Posts Tagged “jonas isacsson”

Kolumni: MIRA SUNNARI tavoittanut jo yli 150 000 kuulijaa Sade-laulullaan!

by Arto.

Mira Sunnari

Ensisoittonsa  Mira Sunnarin Sade sai hiukan yli kuukausi sitten  Suomen toiseksi suosituimmassa musiikkiohjelmassa Yle Radio Suomen Tarja Närhin Iskelmäradiossa.

Uskomaton kunnia, mutta se todisti myös, että levytys oli  musiikillisesti onnistunut. Tähän mennessä radioiden ja netin kautta Sade-laulun on kuullut jo yli 150 000 ihmistä ja toivon mukaan vuosikymmenten myötä siitä tulee ikivihreä.

Aloin kirjoittaa 1970-luvun lopulla levyarvioita Lapin Kansaan, kun Blues Newsin ja Soundin suuresti ihailemani toimittaja Waldemar Wallenius totesi jossain haastiksessa, ettei hän osaa  mitään soittaa, hän vain fiilistelee.

Nyt olen ”fiilistellyt” musiikkia julkisesti yli 50 vuotta ja hyvin pystyin ilmaisemaan Greatsounds-studion kultasormelle Kime Klemettiselle, millaisen version Bill Withersin Ain`t no sunshine-laulusta halusin. Sainpa levylle mukaan joitain pikkumausteitakin muun muassa Tanita Tikaram-puhallusta ja Sade Adu-rummutusta.

Aikamoinen matka tuli tehtyä ja oli ilo tehdä se tosiammattilaisten kanssa.  Sade-laulussa kaikki meni nappiin ja Mira Sunnari oli täydellinen  sen laulajaksi. Hän pani tunteet peliin ja teki  Aki Sirkesalon less is more-tekstistä kokonaisen.

    Kaikki alkoi hiukan yli vuosi sitten, jolloin tuli kuunneltua lähes kaikki versiot, mitä netistä Ain`t no sunshine-laulusta löysin. Tutkimusmatkani lauluun lähti aivan loistavasta, sielukkaasta Buddy Guyn ja Tracy Chapmanin duetosta, eikähän sen voittanutta löytynyt. Lähimmäksi pääsi Joe Cocker ehkä siksi, että minusta laulu vaatii myös naisäänen läsnäoloa.

    Laulu soi jatkuvasti päässäni ja eräällä lenkillä lauluun alkoi tulla itsestään suomenkielisiä sanoja. Kotiin päästyäni etsin suomenkielistä versiota ja löytyihän semmoinenkin. Sami Saari  esitti sen videopätkässä ja kertoi spiikissä, että Sade-laulun on sanoittanut Thaimaan tsunamissa edesmennyt Aki Sirkesalo, mutta koskaan sitä ei ole levytetty!!!

    Lamppu syttyi! Tästä kaikki lähti! Tulta päin! Väylän Pyörre Recordsko Sade-tekstin levyttäisi ensimmäisenä? OTIN YHTEYTTÄ HETI SAMI SAAREEN! OLENKO MYÖHÄSSÄ? ONKO BIISI JO LEVYTETTY? ONKO SINULLA KOKO TEKSTI?

    Sami oli heti hengessä mukana ja sanoi, että jos saat tekstille julkaisuluvan, erilaisia versioita varmaan tulee lisääkin ja oikeassa oli, sillä kyselyjä on tullut, miten lupa-asiat etenee. Samaan syssyyn kysyin, vielä Akin veljeltä luvan ja kannustusta sieltäkin, mutta kuka laulajaksi?

    Minusta Sade sopi paremmin  naisen tulkittavaksi. Täynnä sielua ja sinistä, lähempänä Bill Withersin alkuperäistä iltanuotiolaulua kuin Sami Saaren bluesrockia.

     Sattuma puuttui peliin. Korona pani artistit miettimään kaikenlaisia uusia keinoja palvella kuulijoita. Mira Sunnari  lupasi Facebookissa,  laulaa videotervehdyksiä  ja  otin  yhteyttä ja lähetin hänelle suomenkielisen sanoituksen. Homma ei kuitenkaan toteutunut  ja meni muutama kuukausi ja kerroin, että teksti on Aki Sirkesalon ja kysyin suoraan,  kiinnostaisiko levyttää kappale.

    Hän innostui.  Kun suostumus oli saatu Miralta, pyörät lähtivät pyörimään vauhdilla. Aki Sirkesalon perikunnan lisäksi levytysaikeelle antoi siunauksensa myös laulun tekijän Bill Withersin (1938-2020) leski Marcia, joka kehoitti jättämään anomuksen käännöstekstille.

    Parin kuukauden päästä tuli Aki Sirkesalon tekstille levytyslupa. Kemiläisten studioässien lisäksi  levylle halusin jonkun vierailijan. Silloin muistin Seittenkaaren kitarakunkun Jonas Isacssonin Evergreen-albumin. Vaikka hänet tunnetaan Roxetten riffikunkkuna, hänen soololevynsä  musa on pehmeää progea, jossa on folk-sävyjä. Semmosta halusin ja sain. Olin häntä monesti jututtanut muun muassa ekaan Poppi-kirjaani ja yhtä hänen keikkaakin olin sumplimassa Haaparannan Pondeen. En kuitenkaan uskonut, että suostuu, mutta tuli heti innolla mukaan levylle.

    Sade oli avaus Mira Sunnarin 20-vuotisjuhlavuoteen. Pohjoisessahan hänet tunnetaan, mutta etelän herättelyyn tarvitaan vielä vähän aikaa. Toivottavasti korona hellittää ja x-tangokuningattaren  hyvä flow jatkuu. Uusien levytysten ja konserttien lisäksi normaaliaikaa odottaa myös hänen toinen näytelmä. Debyytin käsikirjoittajana hän teki vuonna 2015 musiikkinäytelmällä Kylmän Jäljet. Samana vuonna hän julkaisi myös omia lauluja sisältävän esikoisalbuminsa Lumo. Lämmin suositus, jos on jäänyt kuulematta!

    Miran Sade-sinkun  maailman ensiesitys 21.3 ohjelmassa  Tarja Närhin Iskelmäradio

    Päivitys 20.6. 2021

    Arto Junttila

     

     

     

    Haastattelut

    Iltalehti: https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/1b4a506d-e831-43c5-b62b-815ae446a511

    Lapin Kansa: https://www.lapinkansa.fi/palo-musiikkiin-on-vahva-tangokuningatar-mira-sunn/3483570

    Radio Pooki: https://www.radiopooki.fi/ohjelmat/marjan-kanssa-kahavilla/a-204165 (Miran kontaktien kautta)

    Yle Kemi: Risto Koskinen:haastattelu

    Radiosuomi.se/Radio Södertälje: https://radiosuomi.se/Haastattelut2020/mirasunnari.mp3

    Yle Radio Suomi-soitot; 

    Tarja Närhin Iskelmäradio: https://areena.yle.fi/audio/1-50764923 & 12.9.

    Kalevi Pollarin Jokaniemen Sävelradio: https://areena.yle.fi/audio/1-50770325

    Tiskijorma-Jorma Hietamäki: https://areena.yle.fi/audio/1-50775366

    Maija Salmisen Paikka Auringossa: https://areena.yle.fi/audio/1-50795732 & 26.8.

    Laura Savolaisen Toiveiden Yö 16.10.: https://arenan.yle.fi/audio/1-50940653

    Löytöjä: YouTubessa 10 000 rikki 20.6., Radio Soi-kanavalla soi 1-2 kertaa päivässä satakunta kertaa…

     

    Levyarvio: MARATHON, vuosikymmenten odotus palkitaan!

    by Arto.

    Marathon: Hawkan Manderstedt (vas.), Janne Lundberg, Jonas Isacsson ja Anders Sandsten

    MARATHON: 1

    Sanotaan, että parempi myöhään, kun ei ollenkaan, pitää rockyhtye Marathonin kohdalla täysin kutinsa. Sen 1970-luvun sävelkieli on tallella, mutta muhkea sointi, muusikoiden soiton varmuus ja vapautuneisuus on tätä päivää ja sitä kelpaa kuunnella.

    Marathon; Jonas Isacsson (kitara), Anders Sandsten (basso) ja Janne Lundberg (rummut) sai alkunsa Haaparannan lähellä Seittenkaaren saarella Sven Nilssons Kafessa  vuonna 1973. Yhtye harjoitteli ahkerasti ja omia biisejä syntyi helposti, mutta kahden vuoden ja 12 keikan jälkeen yhtye hajosi, kun sen 14-vuotias kitaristi  muutti perheineen etelään.

    Marathonin viimeisellä keikalla Kalixissa oli väkeä ”Ruotsin Love recordsista” Manifestistä. Sana huippubändistä oli kiirinyt ja se haluttiin studioon.  Kuitenkin meni 44 vuotta, ennen kuin Marathonin musiikkia saatiin levytettyä.

    Vuosi sitten Peter ”Den glider in” Karlsson sai yhtyeen esiintymään Kalixin Sommarfesteihin

    Viime kesänä Jonas, Anders ja Janne,  vahvistettuna kosketinsoittaja Hawkan Manderstedtillä, palasivat rikospaikalle Seittenkaareen ja sulkeutuivat Tomas Martinin pieneen studioon ja yhdeksän nuoruusajan kappaletta saatiin äänitettyä.

    Marathonin keskiössä on aina ollut kitaristi Jonas Isacsson. Vaikka hänellä on takana yli 20 vuotta maailman kiertämistä Roxetessa, soittoa lukuisten ruotsalaistähtien taustalla studiossa ja keikoilla, hän jaksaa innostua soitosta vanhojen tornionlaaksolaiskavereidensa kanssa. Jonaksen musisointi levyllä kuulostaa fressiltä ja huhujen mukaan, vanhoilta herroilla  uusia biisejäkin on syntynyt siinä määrin, että  lisää on pian luvassa.

    Marathon I-levyllä yhtye myllyttää ja fuusioi mallikkaasti.  Kitaristina Jonas pääsee näyttämään monipuolisuuttaan paremmin kuin toistaiseksi ainoalla sooloalbumillaan Evergreen (2001). Maukkaita kansanmusiikki- ja jazzaineksia ripotellaan sekaan  ja Jonaksen kitarointi saa lisäpotkua vuoropuhelusta erityisesti Hawkanin kanssa, jonka raskas kosketinkäsi ruoskii Jon Lordin lailla ja tekee musiikista entistäkin mielenkiintoisempaa, puhumattakaan rytmiryhmästä, joka hardrokkaa.

    Minulla oli ilo haastatella Isacssonia ensimmäiseen Poppi-kirjaani parikymmentä vuotta sitten  ja silloin hän mainitsi yhdeksi 1970-luvun suosikikseen Tasavallan Presidentti-yhtyeen. Jos vaikutteita haetaan niin siellä täällä yhtye pulpahtaa esiin, vaikka kitaristina Jonas ja Jukka Tolonen ovat aivan eri maata. Totuudenmukaisempi  rinnastus on esimerkiksi Janne Schafferiin tai Jan Akkermaniin, jonka Focus-bändiltä Jonas nappaa muutamat riffit.

    Loistava kitaristi, levy ja yhtye. Toivotaan, että korona hellittää ensi kesäksi ja  Bertil Rönnqvist saa Marathonin keikalle Haaparannalle. Toistaiseksi levy on julkaistu vain digitaalisesti. Meikäläisellekin 50-vuotisen kirjoittajauran ensimmäinen ei-fyysinen levyarvio, mutta pakko sopeutua ja elää ajassa.

    Arto Junttila