– Sydäntä ei voi aikatauluttaa. Kaikella on aikansa ja tämän levyn aika on nyt. Oli vuosia, ettei soinut, mutta pato on nyt auki ja sitä vettä riittää ja minä vain tulkitsen.
Näin sanoo näyttelijä ja luontotoimittaja Pirkka-Pekka Petelius, joka palaa musiikin pariin kolmentoista vuoden tauon jälkeen. Tänään julkaistava albumi kantaa nimeä Irti.
Levyn ovat tuottaneet Sami Pitkämö ja Abdissa ”Mamba” Assefa. Ensimmäinen single Unelmat ja haaveet julkaistiin loppukesästä ja toinen single Rauhaton tuli radiosoittoon tänään samaan aikaan albumin kanssa.
Irti-levyn julkaisukonsertti järjestetään Korjaamolla Helsingissä keskiviikkona 16. joulukuuta. Iso konserttisalikiertue on luvassa ensi keväänä, mutta sitä ennen Peteliusta kuullaan big bandin solistina Ylläksen Taigassa 5.-7. helmikuuta 2016 Huipulla Puhaltaa-tapahtumassa.
Hän odottaa innolla keikkoja, jotta pääsee laulamaan laulujaan.
– Hirveä halu päästä vielä lentoon, baanalle. Leväytän sieluni levälleen. Haluan nähdä itsekkäistä syistä resonoiko lauluni ja saavatko vastakaikua. Olen utelias. Haluan nähdä, soiko tämä vanha pata. Jos jengi lähtee mukaan, ai hitto sitä ei korvaa mikään, Petelius hehkuttaa.
Hänen uusien laulujen sanoma kiteytyy levyn nimilauluun Irti, joka syntyi yhdellä hänen lukuisista pohjoisen reissuista. Pirkka-Pekka kertoo laulun synnystä:
– Olen Kolarissa ja tulossa fillariretkeltä Norjasta. Istun yksin junassa ja sen lähtöä odotellessa katselen ikkunasta ulos. Siinä on vanha resina nostettu pois kiskoilta ja laitettu kiveykselle ja aidattu vielä keltaisella maalilla, ettei kukaan vain menis` lähelle sitä.
Minä samaistun siihen vanhaan resinaan. Tuo on palvellut ihmisiä. Tuolla on jyystetty eestaas, hoidettu rataa ja mitä kaikkea. Se on nähnyt ja kokenut.
Samaistuin siihen niin paljon, että rupesin leikkimään sen resinan ajatusäänellä. Sinut on eristetty tuohon sinun tahdosta riippumatta ja sinä olet kuitenkin ihan hyvässä kunnossa. Ehkä pikkusen ruostunut tosta pinnasta. Vahva teräsrunko. Tolla mentäisiin ihan helvetin lujaa. Resina haaveilee; joku päivä minä vielä näytän, että tällä mennään. Siitä syntyi laulu Irti.
Tajusin, että alkaa olla lähellä aika, että kohta ei enää jalka vipata, mutta kyllä täältä vielä pesee. Sen verran on unhoa. Siitä se laajeni ja nyt se on funkkia. Mikä on aivan ihanaa, että se on funkkia.