Elina Kimen Greatsounds-studiolla Tanssikeikkaa äänittämässä
Kemiläisen Elina Haapaniemen Tanssikeikka-singlen menestys laajemminkin yllätti. Kaikki merilappilaisethan tietävät, että tämän laulajavan näyttelijättären ääni on puhdasta kultaa, mutta valtakunnallisestikin hänen singlestä saama palaute ja mediahuomio on ollut pelkästään positiivista.
Esimerkiksi Suomen suosituin kevyen musiikin nettijulkaisu Tanssiin.fi otsikoi juttunsa: Oho! Tina Turnerin klassikkohitin Suomi-levytys kertoo tanssikeikkailijan arjesta-kuunnelkaa! (ja Elina sai päälle kehut komeasta tulkinnasta).
Pian Radio Pookin Lista-äänestyksessä Tanssikeikka nousi myös hienosti suoraan sijalla 6, jonka jälkeen Ylekin otti singlen arkistoonsa ja sen olen bongannut ainakin ohjelmista Paikka Auringossa, Poppi-Jorma, Toiveiden Yö ja Toni Laaksosen Lauantaitanssit…ja satunnaisesti tietysti monista muistakin radioista.
55-vuotiaan Elinan ääni ratkaisi ja hän lauloi Vexi Salmen kirjoittaman vahvan tarinan uskottavasti. Tukena tietysti Kime Klemettisen nappisovitus ja taitavia soittajia, vierailevana kitaristina muun muassa edesmenneen Kari Tapion luottomiehenä tunnettu ja Euroviisuissa Suomea eniten edustanut lappilainen Jari ”Heinä” Nieminen.
Elina kotiyleisön edessä (kuva: Elmo Salmi)
Legendaarinen Meripuiston laululava ja Kari Hautalammen trion solisteina Elina (vas.), Kaisla Huovinen ja Katja Lukin-Keiski (kuva: ES)
Elinan ensimmäisestä soololevytyksestä tuli ehyt kokonaisuus ja kaiken kruunasi Tanssikeikan maailman ensi-esitys ison yleisön edessä Kemin Meripuistossa.
Heinäkuun helle helli Easy Living-tapahtumaa ja Kaisla Huovisen emännöimä Naisklubi Goes Summer oli Elinan lisäksi kutsunut paikalle Katja Lukin-Keiskin. Kolmen leidin laulu antoi uutta potkua Tanssikeikalle ja sen lisäksi Elina lauloi omat Suomi-suosikit; Appelsiinipuita aavikkoon (Anneli Saaristo), Tahdon rakastaa (Mari Rantasila) ja Kuuma kissa (Maarit).
Elina Haapaniemihän on keikkaillut paljon yhdessä miehensä, Seinäjoen Tangomarkkinoiltakin tutun, vuoden 2018 tangofinalistin, Marko Haapaniemen kanssa kaksin ja eri coverbändien solistina.
Suosittu Elina & Marko-duo
Musiikin lisäksi hänen juttu on ollut aina myös teatteri. Elinalle näytteleminen oli ensin, eikä hän ole koskaan haaveillut pelkästään laulajan urasta, vaikka keikkailusta nauttiikin. Musiikin ja teatterin yhdistämisestä, kunnon ravintolashowsta, hänellä on tulevaisuudensuunnitelmiakin.
Hän on ollut arvostetun kirjailija Mirjam Kälkäjän perustaman torniolaisen Mikin Vintti -teatterin kantavia voimia sen alusta eli vuodesta 1998 lähtien ja päässyt esittämään muun muassa Edith Piafin elämää ja lauluja Pikku varpusessa ja Harmony Sistersin ikivihreitä Maire Ojosen roolissa. Toistaiseksi mielenkiintoisimmaksi näytelmäksi, jonka hän on tähän mennessä tehnyt, hän kuitenkin nimeää farssin Avioliitto on ikuista, jossa hän esitti miehensä Markon kanssa kahdestaan kaikki näytelmän kymmenen roolia.
Elina Edith Piafin roolissa (kuva: Merja Närä/MV)
Itse ihastuin ensi kerran Elinan ääneen parikymmentä vuotta sitten, kun tein Mikin Vintistä juttua Torniolainen-lehteen ja sain kuunneltavaksi teatterin kokoelmalevyn, josta löytyi silloisen Elina Kankaan laulama Ilta näytelmästä Lumienkeli.
Sen jälkeen hänen laulajan taivalta on tullut seurattua, kunnes Musiikkitalon Torniolaisen Popmusiikin Tarina-konsertissa hän tulkitsi upeasti Lappia- kuoron kanssa Tornio 400 vuotta-aiheisen laulukilpailun voittajakappaleen Kotikaupunkini.
Kun en tuota veretseisauttavaa esitystä voinut saada levylle, silloin tein mielessäni päätöksen, että yritän saada Elinan ”äänen purkkiin” ennemmin tai myöhemmin.
Elina ja The Best of Tina Turner
Kaksi vuotta meni ja samaisella Musiikkitalon estradilla taas tapahtui. Konservatorio Lappian aikuisopiskelu oli tuonut yhteen FreeBeat-yhtyeen soittajat, ja kun The Best of Tina Turnerista tuli yhtyeen basistin opinnäytekonsertin aihe, Elinasta tuli solisti ja hänen Private Dancer-esitys osui ja upposi allekirjoittaneeseen.
Mark Knopfler ja Tina Turner
Extrapainon antoi Elinan esitykseen vielä se, että laulu oli Dire Straitsin lauluntekijän Mark Knopflerin kynästä. Olen Markin musiikin suuri fani ja kun jo hajonnut Dire Straits konsertoi Helsingissä kolmena vuonna, matkasin aina paikalla. Pienenä triviana muistan myös, että alkuvuosina Lapin Kansassa Fazer-levy-yhtiöstä ilmoittivat, että minun levyarvioni Dire Straitsin debyyttialbumista vuodelta 1978 oli ensimmäinen Suomessa ja usein tuli yhtyeestä kirjoitettua tuon jälkeenkin.
Alun perin Private Dancerin piti tulla Dire Straitsin Love Over Gold-levylle, mutta sen kirjoittajasta Knopflerista, se sopi paremmin naiselle ja päätyi Tina Turnerille. Vuonna 1984 Private Danceristä tuli Tinan uran suosituimman albumin nimilaulu ja yksi hänen suurimmista hiteistään, jolla hän nousi rockin kuningattareksi. Dire Straits pääsi levyttämään kappaleen Tinan kanssa, paitsi Mark, jonka muiden kiireiden vuoksi korvasi kitaristi Jeff Beck.
Elinan ja FreeBeatin konsertin nähtyäni ryhdyin selvittämään löytyikö Private Danceristä suomenkielistä sanoitusta ja ensinnä netistä vastaan tuli Nelosen tv-ohjelma Suomi Soi, jossa laulun lauloi suomeksi Mira Luoti ja lisää kaivellessa selvisi, että Aimo Ollikainen alias Vexi Salmi oli kirjoittanut Tanssikeikka-tekstin alunperin Kai Hyttisen Yksin-albumille heti 1980-luvulla.
Heitin Elinalle epävarmana levytystoiveen, sillä arvatenkin häntä pohditutti suomenkielinen teksti, jossa Tina Turnerin rakkauden ammattilainen oli vaihtunut keikkalavojen ammattilaiseksi. Kaksi erilaista tarinaa, joita yhdisti haave paremmasta elämästä.
Elina: -Aluksi tuli ajatus, että ohoh, onpas tarina muuttunut, mutta sitten ymmärsin, että Vexin teksti hieman jo leipääntyneestä lavalaulajasta ja suomalainen tanssilava miljöönä istui paremmin suomalaiseen mielenmaisemaan.
Suoraan suomennettuna kertomus maksetun naisen raadollisesta kohtalosta olisi ollut aika raju ja epäuskottavakin. Vexin tarinassa laulajat ja soittajat viihdyttävät ammatikseen illasta toiseen, ja he luovat maksavalle yleisölle juhlatunnelman, vaikka itse jo olisivatkin kyllästyneitä saman toistoon. Tanssikansalle ilta voi olla ainutkertainen, mutta laulajalle arkea.
Kun Elina oli nukkunut muutaman yön yli, hän otti haasteen vastaan ja Väylän Pyörre Recordsin viides single nytkähti liikkeelle.
(Kuva: Jan Åqvist)
Seuraavaksi biisiin piti miettiä uutta näkökulmaa kuten aiemmiinkin Väylän Pyörre recordsin coversingleihin. Ehdotin Elinalle ja Kimelle, että voisiko Tinan voimaballadista tehdä enempi unplugged-pohjaisen tukemaan suomenkielistä tarinaa ja musiikin ammattilaiset käyttivät taikasauvojaan ja priimaa pukkasi.
Laulu hengitti juurevampana aivan uudella tavalla Kimen sovituksessa ja Elina toi lauluun aivan erilaista tunnetta ja draamaa kuin Tina. Soolokitaristivieraaksi mulla oli alussa mielessä Heinä Niemisen ohella toinenkin pohjoisen poika Eppu Normaalin Juha ”Kitara, taivas ja tähdet” Torvinen, mutta ilman muuta Heinä oli ainoa oikea valinta akustiseen kitaraan.
Arto Junttila