Bob Dylan ja Tom Petty
Tammikuussa Väylän Pyörre records julkaisi neljännen singlen Lapin Tyttö eli Bob Dylanin varhaisklassikon Girl From the North Country suomeksi. J. Karjalaisen sanoilla sen lauloi levylle lahjakas musiikkityöläinen Samuli Roivas.
***
Ajattelin, että nyt on hyvä hetki julkaista epäkaupallista, juurevampaa ja särmikkäämpää musiikkia. Kaikki lähtikin hyvin liikkeelle. Torniolainen kokeneista soittajista koottu bändi BlueShuffle ( Reima Juopperi, Jussi Hakola, Vesa Kumpulainen & Juha Orre) sai hyvin heti juonesta kiinni. Ekassa raakaversiossa oli JJ Cale- ja The Band-tyylistä letkeyttä ja oikeaa bändisointia. Innostuin ja aloin jo kysellä TicoTicosta studioaikoja, mutta kun yhtye kokoontui keskimäärin kerran kuussa, homma ei edistynyt ja pakko oli puhaltaa peli poikki. Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsöössä, eikä tarvitsekkaan.
Lapin Kansaan Samuli Roivaksesta jutun kirjoitti Hannele Kenttä
Seuraavaksi kysyin rovaniemeläistä Wristshakersin entistä laulajaa Pepe Petrasta. Hän suostui, mutta halusi kapellimestariksi kitaristi Timo Rehtosen, mutta hänellä ei ollut aikaa.
Puolisen vuotta singlen teossa. Oli pakko jo saada valmista tai luopua levytyksestä, mutta onneksi sattuma puuttui peliin. Tornion järjestötalolla törmäsin nuoremman polven muusikko Jukka Lammiseen, joka oli liikkeellä yhtyeellä; Samuli Roivas, Julius ja Julia Rantala. Esitin asiani. Dylan tietenkin nimenä oli kaikille tuttu, mutta ei musiikki, mutta suostuivat. Väärikäsitysten ja uusintaottojen kautta tuli valmista ja mikä parasta, mukana oli Samuli Roivas, jonka laulu oli jäänyt mieleen jo Tornion Musiikkitalon Tornio400v-proggiksesta.
Single- ja covervalinnat eivät ole minulle päähänpistoja ja omia mausteita haluan aina mukaan. Lähtökohtana minulla oli, että Lapin tyttöön saataisiin jotain Dylanin Desire-albumilta, jossa tärkeässä roolissa oli Scarlet Riveran viulu. Pajalalaistorniolainen rumpali Simon Wilhelmsson oli kiertänyt Scarletin kanssa ja häneltä sain rohkeutta kysyä, josko Scarlet tulisi soittamaan sinkulle.
Managerin kautta otin yhteyttä, ja Scarlet suostui ja hintakin oli ihan kohtuullinen, mutta jätin mahdollisuuden käyttämättä. Dylanin viulisti jäi yhden puhelinsoiton päähän, mutta ehkä käytän kortin ensi vuonna.
Koska promoaminen on minun pääjuttuni levyjulkaisujeni yhteydessä, syvennyin Lapin tytön tarinaan. Olin tietysti yhteydessä Wentus Blues Bandin pomoon Robbaniin, joka kertoi, että hän alunperin havitteli Vesa-Matti Loiria laulamaan Lapin tytön tribuutti-levylleen, mutta valitettavasti Vesku oli mukana tuolloin Vain Elämää-ohjelmassa, jonka säännöt kielsivät syrjähypyt. Olin myös yhteydessä Mika Kuokkaseen ja Ninni Poijärveen, jotka kiersivät J. Karjalaisen Lännen Jukka String Bandissä muun muassa Bob Dylanin synnynseudulla Minnesotassa.
Echo
Bob Dylan (Robert Zimmerman) on elävä legenda ja monen mielestä merkkimies, Nobel-palkinnon arvoinen ja laulajien kunnioittama. Suomesta tietenkin Dylanin suuriin ihailijoihin J. Karjalaisen lisäksi kuuluu Dave Isokynä Lindholm.
Polaristi ja Nobelisti
Dylan kasvoi Hibbingissä Minnesotassa, jossa melkein joka toisella hänen soittokavereistaan oli suomalainen sukunimi. Viime vuosilta muistuu mieleen myös yksi hänen koulukavereistaan nimeltä Ric Kangas, joka möi Dylanin laulamaa kasettinauhoitusta vuodelta 1959.
16-vuotiaana Dylan ihastui koulussa Echo Helstromiin (1947-2018), jonka isovanhemmat olivat Suomesta.
Echolle Dylan kirjoitti laulun Girl From The North Country, joka ilmestyi 1963 hänen albumillaan Freewheelin`, mutta suositummaksi nousi kuusi vuotta myöhemmin hänen ja Johnny Cashin kanssa tekemä versio. Vaikka teinirakkaus kesti vain vain pari vuotta, Echoa Bob muisti vielä Planet Waves-albumin laulussa Hazel.
Echon perhe asui kaupungin ulkopuolella ja hänen isänsä Matt oli raskaantyön raataja ja häntä Dylan hiukan pelkäsi, mutta aina kun silmä vältti, hän oli kuuntelemassa Echon kanssa hänen Jimmie Rodgers-levyjään ja soittamassa kuistilla Mattin kitaroita.
Yli 50 vuotta sitten
Itse kirjoitin ensimmäisen isomman jutun Bob Dylanista käydessäni lukioa. Kortteerasin maalaistalossa Ylitornion Nuotiorannalla (son se talo, jossa on jäänyt purku rumasti kesken) ja taloon tuli vain yksi kuvalehti Pellervo, johon piti mielestäni saada musiikkijuttujakin. Toki kiittivät, mutteivät julkaisseet. Silloin uskoin vielä, että laululla voidaan muuttaa maailmaa.
Olen nähnyt Bob Dylanin kahdesti. Eka kerrasta Tukholmassa päällimmäisenä muistan, että hän oli ottanut saarnamiehen viitan ja julisti Slow Train Coming ja sai yleisössä vastaansa Juudas-huutoja ja toisella kerralla Helsingissä Bob esiintyi Tom Pettyn loistavan Heartbreakers-bändin kanssa, mutta osa konsertista multa jäi kuulematta, kun törmäsin hallin lehtereillä Eki-setään. Hän metsästi Dylanin nimmaria ja en päässyt hänestä ennen eroon, ennenkuin lahjoitin hänelle Lapin Kansan pressikortin, mutteihän se mitään auttanut.
Viimeisimmän jutun Dylanista kirjoitin viimeisimpään kirjaani Musa-Lappi otsikolla; KG Aasan saunassa kävi Bob Dylan! Hauskasti kerrottu tarina sijoittuu Dylanin vuoden 1992 Luulajan keikan yhteyteen.
Arto Junttila