Levyarvio: Volgograd, pieniä ja palavia lemmenpaloja

Volgograd1

LEVYarvioPellolaisesta Volgogradista (x-Hämärästä Aamunkoittoon) ei tullut Suomi Muusikin kultamunaa Jukka Pojan jälkeen, sillä yhden Janne Haaviston tuottaman Vailla rakkautta vanhenen-sinkun jälkeen sopimus purettiin.

Homma meni puihin. Yhtye väsyi odottamaan levy-yhtiön seuraavaa siirtoa ja nakattiin reput olalle ja painuttiin Manserockin kummisedän Mika Sundqvistin MSL-studioon.

Volgograd3”Älä katso taustapeiliin, paina kaasua, maailma palaa takanasi…”, riimittelee Volgogradin lauluntekijä Jukka Koivumaa yhtyeen esikoisalbumin nimiraidalla.

Maailma palaa on yksi levyn parhaista. Yhtyeen kuningasbiisi on kuitenkin yhä räväkästi rokkaava Ohh my love, joka irrotti aikanaan Radio Suomen Levylautakunnan kielenkannat ylitsevuotaviin kehuhin.

Volgogradin sisäinen palo ja ominaisleima paljastuu parhaiten, kun yhtye heittää vähän bensaa nuotioon. Vain Valoina ja varjoina pääsee samalle tasolle noiden kahden edellämainitun kanssa.

Yhtyeen herkempi puoli puhuttelee varmasti enemmän naisia ja uskonkin, että yhtyeellä naisfaneja riittää.

Jukka Koivumaan laulujen mies on ihan tavallinen rellu, johon nainen ei voi olla rakastumatta. Hän osaa pyytää naiselta anteeksi ja tuoda kukkia. Välillä kyllä hairahtuu, hukuttaa murheensa kaljatuoppiin, mutta mikään supersankari mies ei ole: ”Seisot kielekkeellä, kantapäät tyhjän päällä. Lähdet kaatumaan, en susta kiinni saa.”

Rauli “Badding” Somerjoki, Bo Kaspers Orkester , Weeping Willows, Poutahaukat ja Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ovat luettavissa Volgogradin kanssaveljiin. Ei pahaa sakkia.

Volgograd pyristelee kohti valoa. Nahkaruoskat eivät vielä soi esikoisella kuuluvasti, mutta  välähdyksittäin ja nyt kun yhtye on saanut riveihinsä  Torniossa majailevan kitaravirtuoosi Miika Pallarin (x-Kulkukoirat), yhtyeellä on varmasti hyvä matka edessä.