Vuosikymmenen poissaolon jälkeen ruotsalainen Europe palasi vuonna 2004 takaisin rockkuvioihin. Aivan hyvin yhtye olisi voinut heittäytyä hittiautomaatiksi, sillä Europe palasi kokoonpanolla; Joey Tempest (laulu), John Norum (kitara), Ian Haugland (rummut) ja John Leven (basso), joka oli tehnyt selvää jälkeä jättihitillä The Final countdown ja monella muulla menestyskappaleella, mutta he päättivät toisin.
– Europe on nykyään aivan kuunneltavaa. Kitaristi John Norum on sitä aina ollut, mutta enempi piilossa. Loistava soittaja, joka ”eksyi” väärään bändiin, mutta nyt pääsee vasta oikeasti loistamaan, Tornion Musiikin Tony Rebel arvioi ja kehoittaa myös tutustumaan Norumin parhaaseen sooloalbumiin Play Yard Blues vuodelta 2010.
Puudelirockin sijaan Europe vääntää tänään tanakammalla äijäasenteella. Comebackin jälkeen maailmalle on pykätty neljä albumia, joista viimeisin Bag Of Bones on sen huipentuma. Levy sai loistavan vastaanoton ympäri maailman. Se rankattiin esimerkiksi Classic Rock Magazinessa 20 Parhaan Rockalbumin joukkoon vuonna 2012 ja lehden kriitikko Dow Lawson julisti: ” Europe on yksi parhaista rockbändeistä planeetalla tällä hetkellä!”
https://www.youtube.com/watch?v=d5MoGvlLHmY
Bag Of Bones tuoksahtaa 1970-luvulta, mutta raaempi Rainbow-, Whitesnake-, Led Zeppelin-, Thin Lizzy-tyylinen musa toimii Europellakin. Yhtye kuulostaa ikäiseltään. Se on onnistunut uusiutumaan ja laajentamaan kuuntelijapiiriään kosiskelematta.
Levyn juurevuuteen on osansa myös tuottaja Kevin Shirleyllä, jonka ”lempilapsi” on viimevuosina ollut tämän hetken kuumin bluesnimi Joe Bonamassa, jota muuten kuullaan albumin nimiraidalla.
Ensimmäiseen Toranda ParkFestiin, Tornion Hellällään, lauantaina 5. heinäkuuta on odotettavissa varmasti kirjava joukko, eri-ikäisiä rokkareita, koska Europe ei petä, vaan haluaa tarjota yleisölle hittikimaran lisäksi, myös tuoretta musiikkia.
Viime vuonna tuli kuluneeksi 30 vuotta Europen ensilevyn julkaisusta ja sitä juhlittiin Sweden Rockissa 30 000 kuulijan edessä. Lavalla piipahtivat muun muassa Thin Lizzyn Scott Gorham ja Michal Schenker (x-UFO,x- Scorpions). Keikasta on myös saatavilla DVD ja tupla-CD.
Europen tarina on kuin minkä tahansa teinipoikien perustaman yhtyeen. Tukholman läheltä olevat kaverukset lähettivät innokkaasti demoja, mutta ovi avautui vasta kilpalun kautta 1982. Yhtye osallistui Ruotsin rockmestaruuskisaan ja voitti. Kaikkiaan 4000 oli mukana. He saivat levytyssopimuksen Hot Recordsin kanssa. Kilpailun aikana yhtyeen nimi Force vaihdettiin Europeksi, tarinan mukaan kunnianosoituksena Deep Purplen albumille Made In Europe.
Kolme vuotta myöhemmin, muutaman hitin ja Japanin menestyksen jälkeen Europe oli valmis maailmanvalloitukseen. Journey-yhtyeen tuottajan Kevin Elsonin hoteissa syntyi albumi, jonka jättihippu oli albumin nimilaulu The Final countdown.
Lukioaikana Rolf Magnus Joakim Larsson (=Joey Tempest) oli pyöritellyt koskettimilla riffiä, jonka hän kaivoi esiin, kun yhtye tarvitsi keikoille sisääntulomusiikkia. Pikku hiljaa siitä kasvoi The Final countdown, kuusi ja puoliminuuttinen biisi, jolle kukaan ei osannut povata singlenä menestystä, jo pelkästään sen pituuden vuoksi, mutta toisin kävi.
Laulu singahti singlelistan kärkeen 25 maassa ja sitä myytiin lähes seitsemän miljoonaa kappaletta. Itse albumi pysyi Billboardin listalla 70 viikkoa ja siltä menestyivät myös laulut Carrie, Rock the night ja Cherokee.
Ennen telakalle jääntiä vuonna 1991, Europe julkaisi vielä albumit Out of This World ja Prisoners In Paradise, mutta platinaa saatiin enää kotimaasta Ruotsista. Tauon aikana kukin tahollaan teki soololevyjä, kunnes päätettiin lyödä taas hynttyyt yhteen, ”enemmän demokraattisessa hengessä” kuten Europen laulaja Joye Tempest eräässä haastattelussa tiivisti.
https://www.youtube.com/watch?v=6QspDvNVlmQ