”Ei ole enää syytä ihmetellä, että Pohjan Torniossa on jazzorkesteri, kun joulupukitkin Pohjoisnavalla ovat opetelleet hyppimään tätä ilkimullikkain murjaanien tanssia.”
Näin kirjoitti Perä-Pohja-lehden toimittaja paheksuvaan sävyynsä 10.12.1926, kun joulupukki kesken lahjojen jaon Tornion Pyryn joulujuhlassa VPK:lla oli yhtynyt jazzaavan väen ilonpitoon. Alkuillan musiikilliseen tarjontaan kirjoittaja tuntui kuitenkin olevan varsin tyytyväinen, sillä siitä vastasivat salonkiorkesteri ja suojeluskunnan soittokunta.
Samoihin aikoihin vuoden 1926 joulukuussa jazz oli villinnyt myös kemiläiset. Teatteri Kivalossa nähtiin amerikkalainen mykkäelokuva Jazzin Pyörteissä, jonka pääosaa esitti sen ajan suosikkinäyttelijä Corinne Griffith ja Kemin VPK:n elävissä kuvissa pyöri filmi Jazztyttöjä, Colleen Moren ja Sydney Chaplinin tähdittäminä. Taustalla soi tietenkin jazz rahisevilta savikiekoilta.
Mutta milloin jazz tuli Lappiin? Sitä on mahdotonta sanoa, sillä yksimielisyyteenhän ei ole päästy siitäkään, milloin jazz tuli Suomeen.
Haparandabladetin ilmoituksen mukaan rajaportteja kolkuteltiin jo 1890-luvun lopulla, kun kongolaisamerikkalainen neekeri kävi soittamassa Haaparannalla.
Yhden tulkinnan mukaan jazz rantautui Suomeen vuonna 1926, jolloin höyrylaiva Andania saapui Helsinkiin ja toi mukanaan amerikkalaisorkesterin. Toisten mielestä jazz tuli meille jo muutamaa vuotta aiemmin 1922-1923 Keski-Euroopan kautta, jolloin Helsingin ravintoloiden ja elokuvateattereiden soittajista joka toinen oli ulkomaalainen.
-Jazz ei ollut tuolloin sitä, mitä tänään sillä ymmärrämme. Se oli olemassa eksoottisena muoti-ilmiönä ja huvituksen muotona. Se oli kuitenkin jazzia ja vasta myöhemmin alettiin kiistellä siitä, mikä oli oikeaa ja mikä väärää, sanoo Pop & Jazz Arkiston tutkija Janne Mäkelä.
Kolmannen koulukunnan ja erityisesti jazzin grand old manin Erik Lindströmin mukaan jazz tuli Suomeen, kun Bruno Laakko liittyi Dallapéhen Kemissä 3. elokuuta 1938. Sitä ennen Dallapén kohdalla puhuttiin jazzin suomettamisesta.
– Musiikissa oli kyllä jazzin piirteitä, mutta lähinnä se oli foxtrottia. Meillä se oli aivan oma lajinsa ja siinä sekoittui saksalainen marssimusiikki ragtimeen ja swingiin ja vielä mollivoittoisesti, riihimäkeläisen Dallapé -tuntija Toivo Tamminen valaisee.
Kemin Pirtille saapuessaan Brunolla oli laukku täynnä puhaltimia ja esimmäisenä hänen soitostaan pääsivät nauttimaan merilappilaiset.
Kemin Pirtin jälkeen seurasivat Dallapé-keikat Kemin, Tornion ja Veitsiluodon työväentaloilla ja ennen etelään lähtöä soitettiin vielä Kemin Pirtillä. Torniossa ohjelmaan oli merkattu myös jamsession.
– Dallapé alkoi Laakon vaikutuksesta soittaa yhä enemmän swingiä ja kansainvälisesti tunnettuja tangoja. Niillä pärjättiin hyvin Helsingissä, mutta maalla pidettiin enemmän perinteisemmästä, Tamminen kertoo.
Dallapén johtaja Matti Jäppilä, joka oli vanhan liiton miehiä, pitikin kiinni tutusta ja turvallisesta linjasta. Kun Bruno ehdotti hänelle Alexander Ragtime Bandin levytystä, hän ei suostunut.
Myöhemmin tammikuussa 1939 Laakon kootessa Dallapen miehistä Lepakot-orkesterin, sen ensimmäinen levytys oli juuri kyseinen kappale.
26. heinäkuuta Bruno kirjoitti muistikirjassaan: ” Laulan Alexander Ragtime Bandin ensi kertaa suomeksi. – Olavi Virta kauppaa uutta Rolexia. Tehdään ehkä kaupat.”
Viikon kuluttua tuosta Laakko purkitti suomea murtaen Aleksanderin Jazz-yhtyeen lisäksi Kissa Vieköön-kappaleen.