Jukka Rajala: ROCKPILE-soundia Gällivaarassa
TroubleBoysBand

Micke Finellin, Billy Bremnerin, Tommy Cassemarin, Peder Sundahlin ja Dougie Lawtonin muodostama Trouble Boys

LIVE2

TroubleBoysBBmf

Trouble Boysin kantavat voimat, Micke Finell ja Billy Bremner

Pohjois-Ruotsin alkukesään jo pidempään kuulunut Gällivaaran Midnight Sun Meet-viikonloppu on tullut tunnetuksi amerikkalaisten autojen harrastajatapahtumana, johon myös juurevan musiikin ystävien on kannattanut suunnata. Vuosien saatossa, Gällivare Sports Clubin omistaman Numisparkenin lavalle on nimittäin noussut monia maineikkaitakin rock’n roll-, blues- ja rockabilly artisteja -joista ehkä tunneimpana muistetaan, vuoden 2007 pääesiintyjänä ollut Dave Edmunds.

Menneenä viikonloppuna (17.–18.6.) järjestetyn tapahtuman tämän vuoden vetonaulaksi oli kiinnitetty juuri Dave Edmundsin, Nick Lowen ja Terry Williamsin kanssa legendaarisen Rockpile-yhtyeen muodostaneen kitaristi Billy Bremnerin uusin kokoonpano, Trouble Boys. Pitkän ja arvostetun uran tehneen Bremnerin lisäksi Trouble Boys koostuu ruotsalaisen The Refreshmentsin muutama vuosi sitten jättäneestä Micke Finellistä (saksofoni/laulu/kitara), Ruotsin tunnetuimman bluesartistin Rolf  Wikströmin kanssa kiertäneestä Tommy Cassemarista (basso) sekä Jerry Williamsin Roadwork kokoonpanoon kuuluneista Peder Sundahlista (rummut/laulu) ja Dougie Lawtonista (kitara/laulu).

TroubleBoysTanssija

Yleisön vähyydestä johtuen perjantaista Trouble Boysin Gällivaaran esiintymistä voi hyvällä syyllä kuvailla kahdelle suomalaiselle tehdyksi privaattikeikaksi

Gällivaarassa Trouble Boys esiintyi sekä perjantaina että lauantaina, joista jälkimmäisenä yhtye myös säesti Ruotsin rock-pioneereihin kuuluvaa Little Mike Watsonia. Lauantaisesta keikasta ei ole todisteita, mutta Trouble Boysin perjantai-illan esiintyminen kuuluu allekirjoittaneelle monessakin mielessä kaikkien aikojen keikkakokemusten joukkoon. Harvoin -jos koskaan olen päässyt todistamaan rock’n roll keikalla moista yleisökatoa. Kahden suomalaisen rock-diggarin lisäksi yleisöön kuului bändin ensimmäisen setin aikana viisi tai kuusi muuta ihmistä ja toisen setin alkaessa paikalla olivatkin enään vain naapurimaan edustajat. Viimeisten biisien soidessa myös viereisen olutteltan myyjät häipyivät, mikä viimeistään antoi paikalle jääneille aihetta ajatella olevansa Trouble Boysin privaattikeikalla. Mistä moinen sitten johtui, niin sitä on vaikea ymmärtää. Viikonloppuun ajoittunut sateinen ja viileähkö sää eivät pelkästään riitä perusteluiksi, kun puhutaan Trouble Boysin tasoisesta esiintyjästä. On melkeinpä häpeällistä, että kalottialueella asuvat rootsmusiikin ystävät eivät olleet vaivautuneet paikalle, vai onko niin, että kyseinen ihmislaji on tyystin kadonnut pohjoisesta Ruotsista ja Suomesta? Jatkoa ajatelleen sopiikin vain toivoa, että Midnight Sun Meettiä järjestävän Mining Town Cruisersin kassassa on kruunuja sen verran, että perinteeksi muodostunut tapahtuma ei jäänyt viimeiseksi.

TroubleBoysBB

Trouble Boysissa toista kitaraa soittava Dougie Lawton osoittautui myös kyvykkääksi tulkitsijaksi

Vähäisen yleisömäärän lisäksi, kaksi albumia ( Bad Trouble -2012, More Trouble -2016) tehneen Trouble Boysin esiintyminen oli musiikillisesti silkkaa rock’n rollin juhlaa. Status Quon ”I Don’t Wanna Hurt You Anymorella” aloitetun ja Doug Sahmin ”Adios Mexicoon” päättyneen keikan repertuaariin kuului bändin omilta, Rockpilen sekä Dave Edmundsin levyiltä tuttuja biisejä. Edellä mainittujen lisäksi keikan mieleenpainuvimpia herkkuhetkiä olivat muun muassa Billy Bremnerin Edmundsille kirjoittama bändin nimikkokappale, ”Trouble Boys”, Rockpilenkin versioima Rockin’ Sidney klassikko ”You Ain’t Nothing But Fine”, uusimmalta levyltä olevat Bremnerin ”Marlboro Man” ja ”Rockin’ Chair”, Dougie Lawtonin vokalisoima ”Another Rainy Day” sekä Mickey Juppin laajasta ja laadukkaasta laulukirjasta napattu ”The Difference”.

TroubleBoyskansi

Midnight Sun Meetistä, yhtyeen jäsenten singneeraamana mukaan lähtenyt Trouble Boysin tänä vuonna ilmestynyt More Trouble-CD

Instrumenttiensa täydellisen haltuunoton lisäksi miesten ammattitaitoa osoitti myös se, että bändi heitti keikan kaksi henkeä muodostaneen yleisön edessä -jos ei kaikkeaan antaen, niin kuitenkin esiintymisestään nauttien ja rock’n rollin ilosanomaan uskoen. Mukavan lisänsä keikkaan antoivat myös Micke Finellin heittämät suomenkieliset kommentit ja kiitokset, mutta kuten sanottu, hieman mielen veti matalaksi se, että kun Trouble Boysin kaltainen, maailmanluokan yhtye saatiin kerrankin napapiirin yläpuolelle, eivät pohjoiset rock-musiikin ystävät vaivautuneet paikalle.

Teksti & kuvat: Jukka Rajala