Esko Rahkonen
Laivajärveläinen Esko Rahkonen sai muihin poikiin nähden etulyöntiaseman torniolaistyttöihin 16-vuotiaana, kun hän sai ostettua isoveljeltään Matilta moottoripyörän, 52-mallin Jawan. Rahat hän oli tienannut kaivinkonetta ajavan isoveljensä apupoikana tietyömaalla. Tuolloin Eskolle tapahtui ensimmäinen läheltä piti –tilanne. Vielä heiveröinen Rahkonen sai ensimmäisen merkin siitä, että hän tulisi tekemään elämässään jotain muuta kuin lapiohommia.
– Eräänä pakkasaamuna kaivinkone ei käynnistynyt, ja jokainen mies kävi vuorollaan veivaamassa. Minäkin halusin tehdä oman osani ja tartuin kampeen. Mutta kampi iski takaisin, pyörähti minun pääni ympäri ja lensi kovalla voimalla bensatankkiin, johon jäi syvä lommu. Minun pelastukseni oli silloin, että olin lyhytkasvuinen, Esko muistelee.
Työnteon lisäksi Eskon nuoruus 1950-luvulla kului paljolti urheilun parissa ja tansseissa hän kävi ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Hän kulkikin ahkeraan tansseissa Kyläjoen ja Tornion työväentaloilla, mutta laulunlahjansa hän piti visusti piilossa. Yhtä aikaa Eskon kanssa rippikoulussa oli soittoaan aloitteleva kaakamolainen Paavo Kulju, ja hänen mukaansa Rahkonen ei veisannut edes virsiä.
– Olin ujo. Kun Rytmipojat soitti Torniossa, olisin aivan hyvin voinut hypätä lauteille ja laulaa jo 18-vuotiaana, mutta ei mulla ollut rohkeutta mennä pojille esittämään asiaani. – Ehkä se oli vain hyvä, että kävi niin kuin kävi. Tunsin, etten ollut vielä kypsä siihen. Aika odotti ja nythän sen tietää jo sanoa, että se oli hyvä asia. Aina olen ollut sellainen myöhäiskypsä, ja äänikin on iän myötä kehittynyt ja tullut vain täyteläisemmäksi.
Armeijassa Esko ensi kertaa avasi ääntään ja sai kehuja tupakavereiltaan, mutta asepalvelun jälkeen hän suunnitteli naapurin pojan Reijo Karvosen kanssa lähtöä Kongoon palkkasotilaaksi. Kesä meni Kemijoella tukinerotuksessa, mutta nuoret miehet kaipasivat uusia kokemuksia ja irtautumista kotiympyröistä.
– Mulla oli kauhea halu lähteä seikkailemaan, eikä tavallinen elämä tuntunut kiinnostavalta. Kongoon värvättiin miehiä ja me oltiin lähdössä, mutta onneksi tuli serkku, Partasen Tauno, ja tarjosi näytelmäkiertueelle paikkaa. Se oli pelastus. Ei tullut lähdettyä pyssyn kanssa maailmalle heilumaan.
Teatterikiertueen johtaja oli savukoskelainen Yrjö Väliranta, ja seurueeseen kuului kahdeksan henkeä ympäri Lappia: Tornion lisäksi Muoniosta, Sevettijärveltä ja Rovaniemeltä. Ryhmä esitti kolttaheimon arkea eri kuvaelmina ja se kiersi syksystä 1957 seuraavaan kevääseen. Näytelmää Taian ja ristin Lappi esitettiin yli sata kertaa. Erityisen pidetty porukka oli Savossa, mutta Keski- Suomi kierrettiin myös tarkkaan. Esko näytteli muun muassa vanhaa miestä, joka puhui kuin joulupukki. Yhdeksän kuukauden aikana Esko sai kosolti esiintymiskokemusta ja arkuus karisi, sillä hän joutui näyttelemisen lisäksi vastaamaan hanuristi Jukka Hyvösen kanssa myös näytelmän jälkeisistä tansseista.
Kun Esko oli saanut maistaa kiertue-elämää, paluu kotiin maa- ja metsätöihin sekä ojankaivuuseen tuntui hänestä ankealta. Lopullinen piste näille töille tuli Sodankylässä, kun hän oli lastaamassa raumolaisen Eero Kuokkasen kanssa tukkikuormaa, ja tukki karkasi saksista häntä kohti.
– Säikähdyksissään Eero juoksi auton toiselle puolen. Hän oli varma, etten pelastu, mutta tein salamannopeasti vain yhden ainoan liikkeen.Se oli oikea ja selvisin hengissä, Esko kiittää onneaan.
Heti tapahtuman jälkeen hän löi rukkaset naulaan ja kirosanojen saattelemana huusi maailmalle lähtevänsä levylaulajaksi Helsinkiin. Näin ammatinvalinta oli tehty.
Vuosikymmenen vaihtuessa Esko muuttikin kevyempiin hommiin Rovaniemelle TVH:n varastolle. Pienen laulupaussin jälkeen hän pääsi laulusolistiksi Ilmari Alakunnaksen yhtyeeseen, mutta lopullinen laulukipinä syttyi, kun hän menestyi parissa iskelmälaulukilpailussa ja sai kannustusta Veikko Ahvenaiselta ja Erkki Ertamalta. Ensimmäisen oman yhtyeensä Dominon Esko perusti vuonna 1962, mutta hänen laulajan taipaleensa alkoi toden teolla vasta, kun hän törmäsi suureen tangosäveltäjä Unto Monoseen.
Esko 1965
– Me tavattiin nakkikioskilla keskellä yötä, tehtiin treffit ja hän tuli kuuntelemaan Rovaniemen valistustalolle minua treeneihin, Esko kertoo.
Unto tykästyi Rahkosen ääneen, minkä vuoksi hän koulutti ja kouli Rahkosesta kolmessa kuukaudessa tangolaulajan. Alle kaksikymppisenä hankittu Popeda oli vaihtunut 1957-mallin De Sotoon. Sillä hän, Unto, ja hänen naisystävänsä Laina matkasivat pääkaupunkiin levypomo Toivo Kärjen puheille. Vain puolen tunnin koelaulun jälkeen Eskon levytyssopimus oli selvä.
– Ensitapaamisella pelkäsin Kärkeä syvällä sielussani, mutta en näyttänyt sitä ulospäin. Topi oli omapäinen ja jämpti mies, mutta minkä hän lupasi, sen hän varmasti piti. Hän oli vanhan kansan mies, sodat käynyt tykistön luutnantti ja papin poika.Tosi luotettava ihminen, jota ei voinut olla kunnioittamatta.
– Topi ei tykännyt yhtään, jos joku uskalsi häntä neuvoa. Kerrankin kysyin häneltä, että miksi annat kaikki hyvät laulut Henry Theelille? Anna Junkkarisen Erkin levyttää ja tulet näkemään, että hän menestyy. Mutta Topi piti päänsä ja Erkki vaihtoi levy-yhtiötä ja tuli kuuluisaksi, naurahtaa Rahkonen Kärjen jääräpäisyydelle.
Lappilaisista laulajista Eskoa ennen ehtivät levyttää Sinikka Tunturi, Marketta Joutsi, Seppo Hanski ja kemiläinen Vuokko Hepo-oja.
– Silloin oli tärkeää päästä levyttämään. Saatuani sopimuksen, sain Kärjen toimistosta mukaani tangot Rakkaani korvaamaton ja Yön hiljaisuudessa. Onneksi minulla oli kritiikkiä jo silloin, ja kun tapasin Monosen Rovaniemellä, sanoin hänelle, etten tykkää tuosta Rakkaani korvaamaton kappaleesta, enkä halua levyttää mitään rupulaulua. Pyysin Untoa tekemään minulle ihan oman tangon, ja hänhän suostui, jolloin syntyi Syvä kuin meri.
Laulua nikkaroitiin huolella, ja B-puolelle tuli laulu Yön hiljaisuudessa, joka muistetaan parhaiten Rauli Badding Somerjoen tulkintana. Alkuperäisen A-puolen Rakkaani korvaamaton levytti sittemmin Henry Theel, ja se jäikin tuntemattomaksi.
– Tavallaan Syvä kuin meri oli harjoitustyön tulos. Sitä hiottiin keskeneräisenäkin ja tehtiin Unton kanssa yhdessä.
Levy purkitettiin Helsingissä 5. päivä maaliskuuta 1965. Sen ajan studiohuipuista levyllä soittivat Matti Viljanen, Heikki Laurila, Aaro Kurkela, Raimo Roiha ja Erkki Seppä. Levy-yhtiön puolesta äänitystä valvoivat muusikot Nacke Johansson ja Ossi Runne.
Levytystä edeltävänä yönä Esko oli nukkunut pari tuntia, ja hänen omasta mielestään äänikään ei ollut parhaassa kunnossa. Runteen saattaessa Eskoa Rovaniemen koneelle levyn valmistuttua, Esko epäröi levytyksen onnistumista. Itse hän ei ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen. Yhtyeelleen Esko ei ollut puhunut reissusta mitään ja riemu olikin rajaton, kun porukka istuessaan korttia pelaamassa kuuli radiosta Rahkosen tutun äänen.
_______________________________________________________________________________________________
” Silloin kun olin Fazerilla, laulajia oli monenlaisia, mutta Esko Rahkosesta jäi sympaattinen ja miellyttävä kuva.
Muistan, kun levytettiin laulua Syvä kuin meri Helsingin kulttuuritalolla ja hän oli hyvin innostunut. Studioon rupesi valumaan levytyksessä käytettäviä soittajia. Heille levytykset olivat arkirutiinia, mutta uutta ja epätavallista oli, että laulaja oli heitä vastassa ja tervehti jokaista hyvin kohteliaasti. Ele hämmästytti, mutta kellään ei ollut siitä mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin.
Kun oltiin studiossa, Rahkonen oli hyvin nöyrä ja kuuliainen. Hän otti huomioon kaikki huomautukset ja teki parhaansa. Hänellä ei ollut levytyskokemusta ja laulajaksi hän tuli aika tavalla pystymetsästä, mutta lopputulokseen saa olla tyytyväinen. Syvä kuin meri -tangosta tuli laadukas levy: siitä pidettiin kovasti ja sehän oli aika mukavasti myyntitilastoissa.”
OSSI RUNNE muusikko
_______________________________________________________________________________________________
Syvä kuin meri ilmestyi maaliskuun 10.päivä, mutta meni puoli vuotta ennen kuin se nousi kärkikymmenikköön. Se pysyikin sitten listoilla toista vuotta ja oli parhaimmillaan viidentenä. Tangosäveltäjä Monoselle se oli hänen viimeinen suurmenestyksensä ja alku Eskon omalle uralle. Pari vuotta myöhemmin Esko muutti Kouvolan kautta Lahteen, keskeisemmälle paikalle keikkojen suhteen.
– Silloin mentiin todella kovaa. Tein keikan per päivä, Esko muistelee ja vertaa hullunmyllyä Jari Sillanpään hektisimpiin päiviin, jolloin naiset huusivat lavojen reunoilla.
Levyttäessään ensilevynsä Esko oli jo 28-vuotias. Kaikkiaan hän ehti levyttää Fazerille 50 laulua vuosina 1965 – 1971. Ehkä erikoisin linkki Kärkeen oli levytys Kesän muistatko sen, joka syntyi kun sata Topin tangoa syötettiin Turun yliopistossa tietokoneeseen, ja läpileikkaus tulostui paperille. Se ilmestyi vuonna 1967, mutta Eskolle siitä ei hittiä kuitenkaan tullut. Sanat tähän ”teknotangoon ” teki Juhani Lompolo. Läpimurtohitin jälkeen Eskon suurin menestys on ollut Kotiseutu Pohjolassa, joka on paitsi tornionlaaksolaiselle yleisölle, myös hänelle itselleen mielen herkistävä ja tärkeä laulu. Sanat siihen on tehnyt raanujärveläisen tangokuningas Teuvo Oinaan serkku Ossi.
Esko oli tarjonnut laulua ensin Toivo Kärjen Fazerille, mutta siellä oli sanottu, ettei tämä mene kansaan. Myöhemmin siellä tultiin toisiin aatoksiin ja laulun levytti Kai Hyttinen ilman suurempaa menestystä.
Esko levytti laulun Kotiseutu Pohjolassa Jukka Kuoppamäen Satsanga- yhtiölle. Myöhemmin laulun sisältäneestä albumista Kaukainen Kotiseutuni hän sai loppuvuodesta 1977 toistaiseksi ainoan kultalevynsä. Se luovutettiin juhlallisesti Finlandia-talossa, missä samanaikaisesti jaettiin vuotuiset Venlat muun muassa Lasse Mårtensonille Myrskyluodon Maijasta. Kuitenkin Eskon eniten myyty pitkäsoitto on vuonna 1976 ilmestynyt Laaksojen Laulu, josta kultalevy on vielä tänäkin päivänä saamatta johtuen Satsangan konkurssista.
____________________________________________________________________________________________________
” Muutin 1977 Saksaan opiskelemaan enkä ollut loppuaikoina kovin paljon tekemisissä tuotantoon liittyvien asioiden kanssa. Satsangan toiminta lakkasi 1979. Musiikkikustantamon myynti Fazerille antoi lisäaikaa, muttei pelastanut. Satsangan suurin menestys oli Syksyn sävelen 1973 voittanut laulu Kultaa tai kunniaa. Mutta Satsangan konkurssin aiheutti suurimman jakelijan kaatuminen. Samassa rytäkässä upposi myös Love records. ”
JUKKA KUOPPAMÄKI laulaja
________________________________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________________________________________
” Olen tuntenut Eskon ja pyörinyt hänen kanssaan Rovaniemellä ennen kuin hän edes lauloi. Käytiin aina hänen kanssaan Pirttikoskella tansseissa. Mossella mentiin, vaikka tie oli kuin perunapeltoa. Oltiin samalla TVH:n työmaalla ja oltiin tekemässä Ranua- Pekkala -tietäkin. Kun muutin Ruotsiin, Esko kävi siellä sitten suomalaisia viihdyttämässä. Olin siellä 35 vuotta ja osasin ruotsin kielen aika hyvin. Kerran hän tuli Köpingiin keikalle mukanaan Hootenanny Singersin Horgalåten-laulun teksti ja pyysi kääntämään suomeksi. Sanoin, etten pysty kääntämään sitä suoraan sanamuotojen takia, mutta uuden tekstin voisin tehdä, kunhan kerrot aiheen. Esko sanoi: ”Tee sieltä Peräpohjolasta!”
Sillä lailla se alkoi, ja Esko antoi vapaat kädet. Sovittiin, että aina kun saan säkeistön valmiiksi, minä vaikka keskellä yötä soitan hänelle. Heti samana iltana, kun Esko lähti laivalle, otin kynän, paperia ja hain pullon viiniä. Siitä se lähti.
Kotiseutu Pohjolassa oli minun ensimmäinen sanoitukseni, ja sen jälkeen olen tehnyt paljon humoristisia lauluja ja kupletteja, mutta niitä ei ole levytetty. Aikoinaan voitin ruotsinsuomalaisten kuplettimestaruuden ja esiinnyn vieläkin paljon yksityistilaisuuksissa kitaran ja hanurin kanssa.”
OSSI OINAS sanoittaja
_____________________________________________________________________________________________________________
Kaikkiaan Rahkonen on levyttänyt parikymmentä albumia ja yli kolmesataa laulua.Vaikka hänen levynsä eivät ole viime vuosina kiikkuneet myyntilistoilla, hän on jättänyt jälkeensä unohtumattomat tulkinnat myös lauluista Hiljainen kylätie, Erottamattomat, Rakasta, kärsi ja unhoita, Kylmää sotaa ja rakkautta ja Odotin pitkän illan.
Tänään Esko on tyytyväinen, että alkuhysterian jälkeen hänen suosionsa on tasaantunut ja vakiintunut. Ujosta naapurin pojasta onkin kasvanut varma viihdyttäjä, joka täyttää tanssipaikat ja jonka parissa tanssikansa on kuin kotonaan. Eskon mukaan syvempi väliaikainen notkahdus suosiossa alaspäin tapahtui vain vuonna 1985, jolloin hänen vanhempansa kuolivat vuoden välein.
– Pidin siinä levytystaukoa. Vähän tuntui turhauttavalta iskelmän laulaminen silloin ja pääsivät muut kuninkaalliset kiilaamaan.
Laivajärven koti oli Eskolle turvasatama ja vanhemmat tärkeitä. Äidilleen hän omisti kaksikin laulua: serbialaisen Sinulle laulan äiti ja Äidin tilkkutäkin.
– Äiti halusi tehdä mulle tilkkutäkin, mutta se jäi kesken, kun hän kuoli. Pyysin Lauri Jauhiaista tekemään aiheesta laulun ja se onnistui hyvin. Myöhemmin siskoni teki tilkkutäkin valmiiksi, Esko muistelee.
Iskelmän kultainen kirja luonnehtii Rahkosta seuraavasti: ” Hän on yhtä suomalainen ja hyvä asia kuin ruisleivän puolikas ja lasi maitoa.” Eskon ulkoinen kuva onkin pysynyt puhtoisena. Hän on pitänyt matalaa profiilia eikä ole koskaan välittänyt pintajulkisuudesta, vaan on antanut musiikkinsa puhua.
Nyt 66-vuotiaana hän kokee olevansa elämänsä kunnossa. Säännöllinen sulkapallon peluu ja vuosittaiset aurinkolomat pitävät laulajan iskussa, eikä äänenmenetyksistä ole tarvinnut kärsiä. Vaikuttaakin siltä, että vuosituhannen vaihduttua Rahkosen ura on saanut uutta potkua. Laulajanakin hän uskoo, että hänen paras juttunsa on vasta tulossa. Keikkailusta hän nauttii edelleenkin. Hän viihtyy siellä, missä hän milloinkin on, mutta nykyään hänelle riittää kymmenkunta keikkaa kuukaudessa.
Vuosi 2000 oli hänelle juhlavuosi. Tuli kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun Syvä kuin meri heitti Eskon iskelmätaivaalle, ja ensimmäiseksi sitä juhlittiin Tornion Joentalolla. Paikalla oli parisataa Eskon musiikin ystävää ja vierailijana tangokuningatar Arja Sipola. Kesällä häntä juhlittiin myös Kiuruveden Vihreät Niityt -tapahtumassa ja hän esiintyi Claes Olssonin ohjaamassa draamadokumentissa Satumaa, joka kertoi tangosäveltäjä Unto Monosen elämästä. Hän vieraili myös Veikko Ahvenaisen levyllä ja kamariorkesteri Avantin solistina, jota johti Jan Söderblom. Esko esitti tangot Satumaa ja Tanssilavan luona, poikkimusiikillisesti sovitettuina .
Vuonna 2001 Kiuruveden Vihreissä niityissä Rahkonen nimitettiin ensimmäiseksi suomalaiseksi iskelmäikoniksi.
Vuonna 2002 hän sai kolmannella yrittämällä taiteilijaeläkkeen ja purkitti levyllisen Georg Malmstenin lauluja hänen juhlavuotensa kunniaksi hänen. Toive tuli Suomen Mielenterveysseuralta, ja taustoista huolehti Juha Heikkilä, Laura Voutilaisen aviopuoliso. Vuosien mittaan Esko onkin tehnyt paljon hyväntekeväisyystyötä ja ollut mukana tukemassa Turun syöpälapsia laulamalla muun muassa neljällä äänitteellä. Hänen sydäntään lähellä ovat myös sotaveteraanit.
– Marraskuussa minulla oli kunnia esiintyä Kaunialan sotilassairaalassa. Kuulijoiden joukossa oli silloin vielä nyt jo edesmennyt Ensio Siilasvuo. Lauloin muun muassa Äänisen aallot ja Veikko Juntusen tekemän Veteraanin joulun, jonka tulen myös levyttämään, kertoo Rahkonen, joka kunnioittaa suomalaisia perusarvoja, ja itsenäinen isänmaa on hänelle tärkeä.
Haastattelu on vuodelta 2003 kirjastani: Arto Junttila – POPPIA VÄYLÄN PYÖRTHEISTÄ (Välähdyksiä Tornion kevyen musiikin historiasta)
Eskon kotikaupunki Tornio muistaa iskelmäikonia ja ennakkoliput myynnissä täällä:
Esko Rahkonen 90-vuotta muistoissamme – konsertti 6.9.2026 Joentalolla