Esko Rahkonen 1.8.1932-4.5.2007
ESKO RAHKOSEN MUISTOKONSERTTI Järvenpää-talossa 31.3.2017. Solistit Kauko Simonen, Kalle Jussila, Pasi Kaunisto , Mikko Alatalo ja J. Eskelinen
Ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla näin, kun hieno amerikanrauta liikkui Kairatien kulmilla Rovaniemellä. Iso basso katolla merkkinä siitä, että kyseessä on orkesterin keikka-auto. Se oli Esko Rahkonen ja Domino. Suosittu tanssibändi kiersi lavoja ja seurojentaloja. Viimein se saapui meidän kylälle Jaatilaan ja siitä alkoi minun matkani Eskon laulujen parissa.
Lipunmyyjänä ja kahvila-apulaisena pääsin heti tutustumaan Eskoon. Matkaa omaan menestykseen oli vielä paljon. Silloin laulut olivat Olavi Virran tunnetuksi tekemiä joita kuultiin, mutta tapaaminen 1963 Rovaniemen nakkikioskilla muutti Eskon elämän kun samalle kioskille osui Unto Mononen, josta tuli läheinen ystävä. Tuloksena oli Syvä kuin meri, jonka siivin maine kasvoi ympäri Suomen ja Esko muutti Lahteen.
Eskon levytykset ovat aina olleet minulle tosi rakkaita, vaikka kiinnostus täällä Helsingissä vaihtuikin klassisen musiikin puolelle. Joka kerta, kun Esko esiintyi lähistöllä niin halusin katsomaan ja kuuntelemaan, sillä tämä kaikki vei minut takaisin kotimaisemiin.
Mikko Alatalo
Vieläkin voin aistia Eskon pehmeän äänen laulussa Kotiseutu Pohjolassa, joka sai joka kerta kyyneleet silmiini, aivan kuten Eskon muistokonsertissakin, jossa laulun esitti upeasti Mikko Alatalo.
Vaikka Esko tunnettiin tangolaulajana niin hän esitti paljon myös muita käännösiskelmiä, joista yksi kauneimmista oli Yö katseessasi , jonka olin ihan unohtanut. Uudelleenkuultuna se kosketti ihan samalla tavalla kuin silloin nuorena.
Vanhoja vinyylilevyjä selatessani huomasin että Eskolta saamani levyt ovat vielä varmassa tallessa niiden harvinaisuuksien joukossa, joita olen vuosikymmeniä säästellyt.
Muistokonsertti oli kerännyt varttuneempaa väkeä, joihin itsekin kuulun. Solisteista Kauko Simonen nousi ylitse muiden, komea tangoääni ensimmäisellä tangokuninkaalla olikin.
Vaikka näistä lauluista on jo pitkä aika ne saivat aikaan tunnelman, johon en olisi enää uskonut. Osasin jokaisen laulun ”ulkoa” ja tunsin olevani jälleen se tyttö Jaatilasta, jolle elämä on vasta edessä.
Kotiin ajellessa mietinkin, että vaikka olen lähes 50 vuotta Helsingissä asunut niin edelleenkin olen lappilainen eikä se lähde minusta pois. Ylimääräisenä koko solistikaarti esitti Lapin tangon, jonka sanat kuvasivat juuri sitä tunnetta minkä tapaamiset Eskon kanssa usealla vuosikymmenellä saivat aikaan…Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja vertaamaton…
Eskon viimeisiksi lauluiksi jäivät Liian kauan, liian vähän aikaa ja Elämän juhlaa, ihan kuin kiitoksena meille kaikille. Koskettavia ja kauniita, ensimmäisessä oli Eskon oma sanoituskin.
Esko oli hyvin syvällinen ja lauloi tunteellisia kappaleita. Konsertissa tuntui että kaikki tunsivat ne ja jokaisella oli niihin liittyviä muistoja. Omat muistoni Eskosta liittyvät lauluihin ja tapaamisiin vuosien varrella, joista viimeiseksi jäi kohtaaminen sattumalta kesäisenä iltapäivänä Hartolan Shellillä, kun olin tulossa pohjoisesta ja hän matkalla keikalle. Puhelinnumerot vaihdettiin mutta ei ehditty soittaa. Kuolinuutinen pysäytti ja samalla hetkellä lähti palanen minustakin kohti tuntematonta.
Konsertissa esitettiin muun muassa seuraavat kappaleet:
Kauko Simonen: Hiljainen kylätie, Ritva ja Syvä kuin meri
Kauko Simonen & Pasi Kaunisto: Rakasta, kärsi ja unhoita
Pasi Kaunisto: Keskiyön tango
Kalle Jussila: Onnen sävel soi ja Jäljet hiekassa
J. Eskelinen: Kukkani lumen alla ja Yö katseessasi
Mikko Alatalo: Kotiseutu Pohjolassa
EEVA SIMOLA
Kirjoittaja oli mm. 1960-luvulla Iskelmä-lehden Lapin kirjeenvaihtaja. Hänestä voi lukea enemmän TÄÄLTÄ .