Olen monesti sanonut, että minun silmin katsottuna Rajaleikki-patsas on Tornion kaunein patsas. Muuten taideymmärrykseni on rajoittunut.
Pariisissa kävin kyllä tervehtimässä Mona-Lisaa ja kun käytin kamerassa salamaa, minut kannettiin 
ulos. Samaisella reissulla piipahdin myös Picasso-näyttelyssä, jossa mulla oli hauskaa, joten sielläkin käyttäydyin ilmeisesti kuin juntti. Eniten kiksejä sain Seinen siltojen alla soittavista saksofonisteista.
Eihän tätä ääneen saisi sanoa, mutta miksei. Nythän käydään kiivasta keskustelua Tornioon tulevasta patsaasta, ja enimmäkseen nimettömänä.
Minulla ei ole patsaasta mielipidettä, koska en ole sitä nähnyt livenä, mutta hienolta kuulostaa, että se on pienen taiteilijan asialla, eli rispektiä saavat ainakin Kalkkipappi ja Terveet Kädet. Vaikka obeliskin luojat Isorättyät ovatkin syntyneet samana vuonna kuin TK, heidän musisoinnistaan ainakin pidän.
Jännä nähdä, miten päähänpotkittujen Terveitten Käsien nyt käy. Pystyttävätkö ikipunkkarit leirinsä patsaan ympärille ja kun aika Läjä Äijälästä jättää näemmekö kukkameren patsaan ympärillä?
Entäpä onko Läjä ensi vuonna vastaanottamassa Tornion kulttuuripalkintoa? Aikanaan M.A.Numminen vakuutti, ettei hän tule koskaan vastaanottamaan mitään palkintoa. Hän kuitenkin otti vastaan Tellervo Koiviston kädestä Suomi-palkinnon. Kun kysyin Nummiselta miksi, hän vastasi, ettei kehdannut kieltäytyä, kun Koivistot olivat perhetuttuja.
Särkynyt lyhty-teos tulee lähelle ravintola Umpitunnelia, joka on myös oman koomisen taideskandaalinsa kokenut. Vapaudenpatsas aiheutti aiheettoman myrskyn vesilasissa, samoin kuin ravintolan nimikin Tornioon rantautuessa. Eräs torniolainen kunnallisvaltuutettu, teki valituksen Umpitunnelista, mutta nythän nimi on jo kiinteä osa kaupunkia ja tunnetaan kautta maan.
Vielä pieni sivujuonne. Sattumaa tai ei viime vuonna Rovaniemen Arktikumissa oli lappilaisen populäärimusiikin historiaa käsittelevä näyttely Tsöh, Tsöh- Kuuluuko? ja ovensuussa moikkasivat kävijää juuri torniolaiset Kalkkipappi ja Terveitten Käsien Läjä. Itse näyttelyssä Torniosta ei ollut juuri mitään muuta kuin nuo kaksi kuvaa, vaikka Lapin ensimmäiset pop-ja rocklevytykset 1960-1970-luvuilla olivat torniolaisten kontolla ja Haaparannan kauttahan, niin rock kuin jazzkin tulivat ensin Tornioon ja sitten muualle Lappiin.
Tutkittua totuuttahan ei voi muuksi muuttaa, vaikka muut lappilaiskaupungit niin haluaisivat.
Sain aiheesta useitakin yhteydenottoja,rovaniemeläisiltäkin ja eniten kaivattiin näyttelyssä yhtyeiden Tonics ja Battaglia mukanaoloa , joita pidettiin aina askeleen muita edelläolevina, niin musiikiltaan kuin laitteistoltaan.
Kalkkipapista eli Petter Abram Herajärvestä (1830–1885) vielä. Hänet mainittiin yhdeksi Lapin ensimmäisistä protestilaulajista. Totta, mutta se ensimmäinenhän oli tietenkin Ylitornion Kaulirannasta syntyisin oleva runonlaulaja Antti Mikkelinpoika Keksi, joka ”räppäsi” kalevalamitassa Tornionjoen jäittenlähdöstä jo vuonna 1677 ja ilkamoi vielä Oulun koulun teinipojan kustannuksella.
17.5. klo 14.00 Teija ja Pekka Isorättyä kertovat Aineen taidemuseolla Nordbergin möljälle tulevasta Särkynyt lyhty-obeliksista